Ollessani toimistolla Ropan kanssa opin tietysti tuntemaan hänen asiakkaitaankin ja yksi heistä oli kovaääninen opettaja Paurosi. Hän piti kertaustunteja kokeisiin valmistautuville ja kävi usein kopioimassa materiaalia toimistollamme. En ensin pitänyt hänestä yhtään, kova esiintymään ja puheissaan.
Kerran hän sattui tulemaan toimistolle niin, että olin siellä yksin ja hän pyysi minua kopioimaan matematiikan kirjaa oppilailleen. Ja kerrankin juttelimme ilman sitä jatkuvaa esiintymistä. Ei hän ollutkaan niin rasittava tyhjäpäinen mesoaja lippalakissa ja verkkareissaan.
Sitten tuli se kerta, kun sain tarpeekseni Ropan pomottamisesta ja siitä, etten saanut edes mitään palkkaa ja juoksin asioilla minkä kerkisin, ja lähdin kotiin kesken päivän. Sitä ennen, jossain yhteydessä, Paurosi oli kuitenkin saanut puhelinnumeroni ja vitsillä olinkin sanonut, että senkun ottaa yhteyttä vain.
Ja hän otti yhteyttä heti samana päivänä kun olin häipynyt toimistolta! Hän pyysi minua luokseen, mutta valitettavasti ahdistukseni oli niin paha, että en kyennyt lähtemään. Hän ymmärsi ja sanoi, että katsotaan seuraavana päivänä uudestaan.
Ja seuraava päivä tuli. Olin päätynyt (jälleen kerran) yliannostelemaan lääkkeitäni ja oloni oli suorastaan riehakas. Tiesin mitä tuleman piti, joten valitsin vaatteitani pitkään. Neljän jälkeen hän sitten oli matkalla Greendaleen minua hakemaan. Annoin ohjeet ja menin kadunvarteen odottamaan.
Hänellä oli mukanaan kaveri, jonka tiputimme ensin Chisiin. Istuin takapenkillä ja virnistelin itsekseni. En meinannut taaskaan uskoa sitä, mihin olin nokkani laittamassa.
Tiputettuamme kaverin siirryin etupenkille ja lähdimme kohti keskustaa. Puhua pölötin koko matkan, selitin ihan liikaa kaikkea, mikä ei olisi ollut hänen asiansa ollenkaan, mutta sitä ne lääkkeet tekivät. Minua ei siis yhtään jännittänytkään, rennosti istuin etupenkillä tuulen pyörittäessä hiuksiani.
Saavuimme hänen keskustakämpälleen, joka oli yksi huone ja kylpyhuone. Ei mitään muuta. Huoneessa oli keskellä lattiaa televisio, jossa ei näkyneet sillä hetkellä kanavat, ja sänky. Istuin siis sängylle, Paurosi toi minulle mehua ja juttelimme niitä näitä.
Ja lopulta vaatteet hävisivät päältä. Jaoimme sen, minkä molemmat tiesimme tapahtuvan sovittuamme tapaamisesta edellisenä päivänä. Kahdesti. Ja luimme myös uutisia maailmalta hänen puhelimestaan. Oli hassua miten erilainen hän oli kahden kesken, kuin esittäessään kovista toimistolla.
En voinut jäädä hänen luokseen yöksi, joten hän tiputti minut sitten kotiin hihittelemään itselleni ja tapahtumille.
Paurosi kävi myös kerran luonani, hiipparoiden ilman kenkiä pimeydessä, ettei Ropa kuulisi, että hän kävi luonani. Emme sytyttäneet edes valoja. Hän olisi halunnut hoitaa kaiken autossa, mutta kieltäydyin, koska pelkäsin, että joku olisi nähnyt, joten siksi pakotin hänet luokseni. Tämä oli siis ennen muuttoamme Braesideen, joten emme sentään jakaneet asuntoa. Hänen luonaan kävin muistaakseni vielä toisen kerran ja sitten viimeisen kerran harrastimme seksiä autossa hänen työpaikkansa suljetun portin takana. Tämä oli 40-vuotissyntymäpäivääni edeltävä päivä, jolloin järjestimme myös henkilöllisyyskorttiasioitani, meinasin joutua riitoihin humalaisten kanssa, kun kutsuin heitä muboyiksi (kirjoitusasusta en ole varma, tarkoittaa siis mustaa) heidän huudeltuaan minua murunguksi. (En pidä siitä, vaikka sillä ei noin yleisesti ottaen tarkoiteta mitään pahaa, suora käännös on siis englantia puhuva/englanninkielinen, mutta kaikki valkoiset katsotaan tähän kastiin), ja ostin sen vaahtokarkkilikööripullon, jonka sitten lopulta tyhjensimme Oxxin ja Assanin kanssa.
No comments:
Post a Comment