Piiloja

Oon ottanu 7.5 mg Temestaa eikä ne rauhoita. Olo on levoton, oon ollu
eristyksissä jo 24 tuntia. Mitä sitten voisin? Aurinkolamppua ei saa
ladattua ja nyt ropsii vettä. Se kyllä sopii. Kiemurtelen ja venkoilen
sängyssä ikkunan alla. Kissat nukkuu. En haluaisi ottaa Amia, kun sitten
suu on sahanpurua. Yack. Mutta nukkuisi hetken. Ei taida olla sahanpurujen
arvoista.  En vain tiedä miten olla. Tuota sadetta saisi tulla. Sade olisi
ok. Kädessä on piilo. En halua "sellaisia" kysymyksiä, toiset on helpompia.
Rauhoittaisivatko uudet piilot? En jaksa jaksa jaksa jaksa ruveta
teippaamaan auton takalasiin ruokakasseja. Olen ilmaa niille, jotka voisin
tavoittaa.  10 mg. Ei tässä ole mitään järkeä. Käteen ei pitänyt tehdä
piiloja. X\ 3 Amia. Eih.

Yskä. Ei mitään muuta. Kai se on tämä kauden muutos, vaikka sadekausi vasta
käynnistäneet itseään. Naapurit ovat yskineet, joten tietysti sain sen
itsekin.

Maanantaina olin lääkärissä ja taas uusi lääke kokeiluun. Nyt niitä on jo
neljä. Jostain päästä haluaisin kyllä jo tiputella poiskin. Ikuinen savotta
ja tuntuu, että junnaa vaan paikoillaan. Pahat päivät ovat edelleen pahoja
ja silloin BPD hyppää kehiin. Se ei kestä pahaa oloa. Ja silloin ne huonot
selviytymiskeinot ovat päällimmäisenä mielessä. Viimeksi pyysin apua
siirtämällä lääkäriajan perjantailta jo maanantaille.

Vähän on ollut mielessä Tsernobyl ja miten se onnettomuus vaikutti muhun.
Mitä suurella todennäköisyydellä lapsettomuuteni liittyisi siihen.
Munasoluissani on geenimutaatioita, joten. En aio enää levitellä käsiäni,
kun joku kysyy, että miksei minulle ole lapsia (tämä on kulttuurikysymys,
siellä Suomessa tai missä asutkin on turha vetää hernettä nenään tämmöistä
uteluista.) Voin vedota nyt sitten tähän.

Tilannepäivitys.

Mulla olisi itseasiassa vaikka kuinka paljon mielen päällä, muttakun sähköt voivat kadota koska tahansa, laitan asioita vain pikaisesti tänne ja tiedotan samalla että elossa ollaan!

Mut joo, laitan kännyn datan pois nyt hetkeksi aikaa, kun ei tiiä kauan tolla akulla pitää nyt pärjätä. Sillä säästää vähän. Luen kirjaa sit. Helpottaa kyllä sit se e-kirjanlukija! Sitä odotellessa. :) Ja toi mun nykyinen powerbank lataa ehkä 40% akkua, sen pitäis olla auringossa lataantuva myös, mut ei se kyllä sitä tee. Nyt on 2 latauspiuhaa ja toisessa aina powerbank. Enkä saa sormiparistoakkuja kunnolla ladattua, kun ne haluaa 24 h. Ja aurunkolaturivalo ei enää lataa kunnolla, kosketuksissa häikkää ja/tai piuhassa, kun se on menny poikki ja joutunu ite korjaamaan. On niin ohutta, et oli haaste..

Zim crisis

Elämästä Afrikassa. Tästä voisin kirjoittaa lisää ja suunnitelmissa onkin avata sivusto, johon kirjoitan juttuja eri aiheista.   Tässä voin ottaa vastaan toiveita ja ilmoitan sitten kun jotain on jonnekin saatu aikaan.

Omaa henk koht elämää käyn läpi sitten joskus, kun ei tarvitse pelätä koko ajan, että sähköt lähtee koska vaan. Siihen sitten myöhemmin. Mutta saa kysyä, jos täällä nyt on ketään lukemassa ja kysymässä. Heh.

Kesä!

Pahoittelut, etten edelleenkään ole saanut kirjoitettua. Takana on jo monta kuukautta vähintään 15 tunnin sähkökatkoja, vain yöllä on sähköä, eikä sitten jaksa enää avata konetta. Menipä tuossa yksi kuukausi kokonaan ilmankin sähköä, joku (ei vaikea arvata) oli varastanut sähkökaapelia, joka pimensi useita lähialueen taloja ja rakas monopolisähköyhtömme vihjaili, että jos maksatte 100 000 Bondia (tätä roskarahaa, jonka kurssi USD suhteen on tällä hetkellä n. 1:10), saatte sähkönne nopeammin takaisin. Että jaahas. Joku talo oli jopa maksanutkin, mutta kuukauden odotettuamme palasivat yösähköt suuremmitta huuteluitta. Olihan se helpotus sekin ja nyt näihin klo 5-20 (noin, se heittelee päivittäin) katkoihin on jo tottunut. Nyt lisäherkuksi alkaa vesikin olla kaivoista vähissä, ja ei auta kuin odottaa seuraavaa sadekautta marraskuulla alkavaksi. Edellinen oli surkea ja siksi nyt vesi on hukassa. 

Ihmissuhderintama on yhä yhtä sekava, tosin myös aika olematon. Aika menee tämän oman pään hoitamiseen. Pieniä askelia sinne sun tänne on otettu tilanteen parantamiseksi. Mies on edelleen jumissa tyttöystävänsä kanssa (jota kutsuu kauniisti she's the devil), mutta ei uskalla/saa aikaiseksi/mitä ikinä siitä oikeasti häipyä. Ei se mitään. Minä olen jo käynyt panikoimassa maahanmuuttovirastossa ja kasaillut kirjeitä heille todisteeksi. Oli tuo herra tässä viikon verran noin kuukausi sitten, kun arvon she-devil tuli tänne (!!! Totaalisen sopimatonta!!!) vaatimaan jotain vaatteitaan ja kävivät sitten yksipuolista (mies ei nostanut kättään kertaakaan) nyrkkitappelua portin ulkopuolella minun istuessani portin sisäpuolella hihittämässä ja välillä paikkaillessa miehen vertavaluvaa nenää tai hakemassa ehjää t-paitaa she-devilin revittyä vanhan kirjaimellisesti riekaleiksi. She-devil ei kuulemma rakasta tuota aviomiestäni, mutta rahaa pitäis silti antaa jne. No. Seuraavana viikonloppuna she-devil taas vei mukanaan ja minä huokaisin helpotuksesta. Olenhan tottunut nukkumaan lähinnä kissojen kanssa ja humalaista miestä en siedä yhtään. Sillä tiellä se on yhä. Kunhan käyn joskus murisemassa miehelle kaupoilla aikani kuluksi, näyttämässä kulmahampaitani. Aika selvää se kuitenkin on, että en minä tästä ainakaan parane, jos se alkoholisti pyörisi tässä koko ajan. Tapelkoot keskenään she-devilin kanssa, jos se kerran on niin kivaa, eikä jaksa tai uskalla hakea poliisia avuksi poispääsemiseksi. She-devil nappaa miehen kauluksista tullessaan töistä ja siinä ei auta edes vikinät. Senverran olen minäkin nähnyt ja kuullut. 

Ei se mitään, törmäsin minäkin yhteen vallan outoon tyyppiin yhdellä juoksulenkilläni, joka hyvin pian sanoi olevansa ihastunut minuun. Korviini alkoi kantautua yhä kummallisempia juttuja hänestä ja hänen kertomansa jutut mitä todennäköisimmin vain tarinoiksi. Ei ole ketään ex-vaimoa Suomessa työmatkalla, ei taida olla firmaa Etelä-Afrikassakaan, alkoholistisisko on, hänet minäkin tunnen ja hän on aina ollut minulle tosi mukava. Tämä tyyppi ravaa omien sanojensa mukaan jatkuvasti tekemässä raporttia jostakusta poliisille, oli uhannut jopa naapuriani poliisilla, kun hän oli sattumalta parikin kertaa käynyt kysymässä mua portilla kun en ollut kotona. Naapuri kertoi, että häntä on nähty kulkemassa resuisena pitkin poikin, mullekin ehti esitellä röntgenkuviaan, kun oli kuulemma joutunut tappeluun. En osoittanut kiinnostusta. Hän on ilmiselvästi myös stalkannut minua, kun tiesi tuosta miehen tappelusta, joistain ihme avaimista, jotka väitti laittaneensa meidän postilokeroon, vaikka kyseessä oli kuulemma ollut joku pikkupoika, joka oli avaimet portin edestä löytänyt. Tässä vaiheessa olin blokannut hänet jo kolmesta numerosta ja painelin lopulta puhumaan miehelle, että voisitko ystävällisesti laillisena aviomiehenäni kertoa hänelle, että stay far away! Tyypin vastaukset herättivät hilpeyttä ja paljastivat, että jotkut palikat eivät todellakaan ole ihan kohdillaan siinä pääkopassa.

Tästä kokemuksesta huolimatta jatkan edelleen ihmisten tervehtimistä lenkeilläni aivan kuten tähänkin asti. The aviomieskin sanoi, että jos tämä tyyppi nyt vielä jatkaa häiriköintiä, niin sitten ME kyllä menemme sinne tyypin rakkaalle poliisiasemalle tekemään raportin hänestä. Heh. Toivottavasti ei tule tarvetta ja tyypinkin tunteet olisivat jo viilentyneet. En tarvitse mitään uutta säätämistä tässä tilanteessa, kun olen suht tasapainossa vanhojen kanssa nyt.

Olikohan tässä vielä jotain muuta? Varmasti jotain on unohtunut, kun en edes muista koska olen viimeksi oikeasti kirjoittanut. Tämänkin kirjoitin kännyyn valmiiksi odottamaan, kun sähköt eivät ole vielä palanneet eikä nettiäkään siis ole.

Sähkön ja veden lisäksi kaikki mahdollinen muukin taitaa olla kriisissä ja mielenosoitukset ovat laittomia, niissä päätyy vain pamputettavaksi ja putkaan silmien yhä kirvellessä kyynelkaasusta tai vaatteet märkänä vesitykeistä. Toisin sanoen talous on täysin kuralla ja ihmiset ovat hyvin kypsiä ja pampun uhallakin osoitetaan mieltä. Minä pysyn ulkomaalaisena täällä meidän rauhallisessa kotilähiössämme, jossa mielenosoitukset näkyvät lähinnä ZRP:n (zimbbapoliisi) Support Unitysta lähtevinä tai sinne palaavina vesitykkiautoina ja mellakkapoliisikyydityksinä. Mutta. Uskallan sentään näistä kirjoittaa, suitamme ei sentään netissä tukita, nämä asiat ovat YK:nkin tiedossa eilisten uutisten perusteella. Mutta lack of money, bread, petrol, power, passports and car license plates on tätä arkea nyt. 

Koitanpa muistaa laittaa muutaman kuvan perään vähän piristämään. Eilen alkoi kesäkin, joten mikäs tässä. 

Hiya!

Kohta toivon mukaan saadaan edes yksi kone toimivaksi. On ja ei oo asiaa, miten sen nyt ottaa.

Laittakaas hei kysymyksia, niin paastaan niilla alkuun!

Waving!

Taa kannyn bloggers on kylla niin surkea, mutta jos sais jonkun elonmerkin heitettya pinnalle. Eli taalla ollaan myrskyista ja inflaatiosta huolimatta.

Omistani ja muista en osaa nyt sanoa mitaan, mutta heti kun saadaan edes toinen kone kuntoon, niin kirjoitan ja laitan kuvia. Sillavalin mulle voi laittaa kissatarroja, -kortteja, kirjeita (tsihih, osoitteen saa kysymalla). Kyl taa tast. I hope.

Home