Kesä!

Pahoittelut, etten edelleenkään ole saanut kirjoitettua. Takana on jo monta kuukautta vähintään 15 tunnin sähkökatkoja, vain yöllä on sähköä, eikä sitten jaksa enää avata konetta. Menipä tuossa yksi kuukausi kokonaan ilmankin sähköä, joku (ei vaikea arvata) oli varastanut sähkökaapelia, joka pimensi useita lähialueen taloja ja rakas monopolisähköyhtömme vihjaili, että jos maksatte 100 000 Bondia (tätä roskarahaa, jonka kurssi USD suhteen on tällä hetkellä n. 1:10), saatte sähkönne nopeammin takaisin. Että jaahas. Joku talo oli jopa maksanutkin, mutta kuukauden odotettuamme palasivat yösähköt suuremmitta huuteluitta. Olihan se helpotus sekin ja nyt näihin klo 5-20 (noin, se heittelee päivittäin) katkoihin on jo tottunut. Nyt lisäherkuksi alkaa vesikin olla kaivoista vähissä, ja ei auta kuin odottaa seuraavaa sadekautta marraskuulla alkavaksi. Edellinen oli surkea ja siksi nyt vesi on hukassa. 

Ihmissuhderintama on yhä yhtä sekava, tosin myös aika olematon. Aika menee tämän oman pään hoitamiseen. Pieniä askelia sinne sun tänne on otettu tilanteen parantamiseksi. Mies on edelleen jumissa tyttöystävänsä kanssa (jota kutsuu kauniisti she's the devil), mutta ei uskalla/saa aikaiseksi/mitä ikinä siitä oikeasti häipyä. Ei se mitään. Minä olen jo käynyt panikoimassa maahanmuuttovirastossa ja kasaillut kirjeitä heille todisteeksi. Oli tuo herra tässä viikon verran noin kuukausi sitten, kun arvon she-devil tuli tänne (!!! Totaalisen sopimatonta!!!) vaatimaan jotain vaatteitaan ja kävivät sitten yksipuolista (mies ei nostanut kättään kertaakaan) nyrkkitappelua portin ulkopuolella minun istuessani portin sisäpuolella hihittämässä ja välillä paikkaillessa miehen vertavaluvaa nenää tai hakemassa ehjää t-paitaa she-devilin revittyä vanhan kirjaimellisesti riekaleiksi. She-devil ei kuulemma rakasta tuota aviomiestäni, mutta rahaa pitäis silti antaa jne. No. Seuraavana viikonloppuna she-devil taas vei mukanaan ja minä huokaisin helpotuksesta. Olenhan tottunut nukkumaan lähinnä kissojen kanssa ja humalaista miestä en siedä yhtään. Sillä tiellä se on yhä. Kunhan käyn joskus murisemassa miehelle kaupoilla aikani kuluksi, näyttämässä kulmahampaitani. Aika selvää se kuitenkin on, että en minä tästä ainakaan parane, jos se alkoholisti pyörisi tässä koko ajan. Tapelkoot keskenään she-devilin kanssa, jos se kerran on niin kivaa, eikä jaksa tai uskalla hakea poliisia avuksi poispääsemiseksi. She-devil nappaa miehen kauluksista tullessaan töistä ja siinä ei auta edes vikinät. Senverran olen minäkin nähnyt ja kuullut. 

Ei se mitään, törmäsin minäkin yhteen vallan outoon tyyppiin yhdellä juoksulenkilläni, joka hyvin pian sanoi olevansa ihastunut minuun. Korviini alkoi kantautua yhä kummallisempia juttuja hänestä ja hänen kertomansa jutut mitä todennäköisimmin vain tarinoiksi. Ei ole ketään ex-vaimoa Suomessa työmatkalla, ei taida olla firmaa Etelä-Afrikassakaan, alkoholistisisko on, hänet minäkin tunnen ja hän on aina ollut minulle tosi mukava. Tämä tyyppi ravaa omien sanojensa mukaan jatkuvasti tekemässä raporttia jostakusta poliisille, oli uhannut jopa naapuriani poliisilla, kun hän oli sattumalta parikin kertaa käynyt kysymässä mua portilla kun en ollut kotona. Naapuri kertoi, että häntä on nähty kulkemassa resuisena pitkin poikin, mullekin ehti esitellä röntgenkuviaan, kun oli kuulemma joutunut tappeluun. En osoittanut kiinnostusta. Hän on ilmiselvästi myös stalkannut minua, kun tiesi tuosta miehen tappelusta, joistain ihme avaimista, jotka väitti laittaneensa meidän postilokeroon, vaikka kyseessä oli kuulemma ollut joku pikkupoika, joka oli avaimet portin edestä löytänyt. Tässä vaiheessa olin blokannut hänet jo kolmesta numerosta ja painelin lopulta puhumaan miehelle, että voisitko ystävällisesti laillisena aviomiehenäni kertoa hänelle, että stay far away! Tyypin vastaukset herättivät hilpeyttä ja paljastivat, että jotkut palikat eivät todellakaan ole ihan kohdillaan siinä pääkopassa.

Tästä kokemuksesta huolimatta jatkan edelleen ihmisten tervehtimistä lenkeilläni aivan kuten tähänkin asti. The aviomieskin sanoi, että jos tämä tyyppi nyt vielä jatkaa häiriköintiä, niin sitten ME kyllä menemme sinne tyypin rakkaalle poliisiasemalle tekemään raportin hänestä. Heh. Toivottavasti ei tule tarvetta ja tyypinkin tunteet olisivat jo viilentyneet. En tarvitse mitään uutta säätämistä tässä tilanteessa, kun olen suht tasapainossa vanhojen kanssa nyt.

Olikohan tässä vielä jotain muuta? Varmasti jotain on unohtunut, kun en edes muista koska olen viimeksi oikeasti kirjoittanut. Tämänkin kirjoitin kännyyn valmiiksi odottamaan, kun sähköt eivät ole vielä palanneet eikä nettiäkään siis ole.

Sähkön ja veden lisäksi kaikki mahdollinen muukin taitaa olla kriisissä ja mielenosoitukset ovat laittomia, niissä päätyy vain pamputettavaksi ja putkaan silmien yhä kirvellessä kyynelkaasusta tai vaatteet märkänä vesitykeistä. Toisin sanoen talous on täysin kuralla ja ihmiset ovat hyvin kypsiä ja pampun uhallakin osoitetaan mieltä. Minä pysyn ulkomaalaisena täällä meidän rauhallisessa kotilähiössämme, jossa mielenosoitukset näkyvät lähinnä ZRP:n (zimbbapoliisi) Support Unitysta lähtevinä tai sinne palaavina vesitykkiautoina ja mellakkapoliisikyydityksinä. Mutta. Uskallan sentään näistä kirjoittaa, suitamme ei sentään netissä tukita, nämä asiat ovat YK:nkin tiedossa eilisten uutisten perusteella. Mutta lack of money, bread, petrol, power, passports and car license plates on tätä arkea nyt. 

Koitanpa muistaa laittaa muutaman kuvan perään vähän piristämään. Eilen alkoi kesäkin, joten mikäs tässä.