Monday, 20 November 2017

Sadekauden alun ahi.

En tajua nyt miksi sadekauden alku taas romahdutti. Ahi on jokapäiväistä, eikä se mene millään ohi, ei edes yliannostuksilla. Tarvittava on vain yksi iso vitsi, joten sen ottamisesta ei mitään iloa ole.

Tänään on mennyt samaan tahtiin kuin eilen. Olin kissan kanssa ulkona, siitä on tullut teini ja pitää päästä merkkailemaan. Ja onhan se itsellekin kivempi päästä ulos, kuin nyhjätä sisällä koko ajan. Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko, ja sitä on luvassa huomiseksikin. Jee sille. Harmautta riittikin mun mittapuun mukaan ihan liian pitkäksi aikaa eli yli viikoksi. Ei auttanut vaikka tietää, että ei se täällä kestä kuukausia, yleensä vain muutaman päivän.

TRIGGER WARNING

Laitan kuvia, joista osa saattaa joillekin olla triggeröiviä.

Automekaanikko? Miksi rengas on tyhjä?


Aurinko! Oli ikävä.





Raapaisin vahingossa aamuiset haavat auki. Ahi, mutta onneksi kissan kanssa ulkona.




Väsytti tarvittava lääke edelliseltä yöltä.


Se tyttöystävä sais maksaa ton lasin!!


Lepoa. 


En osaa kirjoittaa nyt muuta. Päässä on kyllä ajatuksia, mutta ne eivät halua juuri nyt ulos. Ehkä se on tämä päänsärky, joka sen tekee. Tai sitten muuten vain aivojumi. Palataan siis, kun aivot taas haluavat toimia. 

Sunday, 19 November 2017

Ahdistushiljaisuus.

Anteeksi, etten ole kyennyt kirjoittamaan viime aikoina kovin usein. Ahdistus on taas alkanut ottaa valtaa, sadekausi ei ole alkanut helposti tänäkään vuonna. En ymmärrä mikä siinä nyt tahmaa niin paljon, onko se viime sadekauden paha olo, joka nytkin puskee päälle vai mikä. Mutta ihan samalla lailla meni kuin viime vuonnakin, että lokakuu ja marraskuun alku ennen sadekautta meni jopa maanisuuden puolelle, toistamiseen!! ja nyt sitten kaivetaan masennuspoteroa ahdistuksen kaverina. Yay.

On tässä vähän oikeitakin syitä ahdistukselle. Naapurin kanssa tahtoo olla kitkaa, on ollut ohjeita kylppärin ovessa ja sitten eivät kuitenkaan itse noudata niitä. En tajua miksi olen siitä nyt saanut ahin aikaiseksi. Tai no, being me. No, johonkin sopuun itseni kanssa pääsin kissan kanssa aamulla vai päivällä (olin kahdesti!) ulkoillessa, että teen niinkuin ennenkin, pidän huolen omista jäljistäni ja vähät välitän mitä uusia ohjeita tulee. Koska tiedän, että mun jäljiltä ei todellakaan ole mitään sanottavaa, noi ohjeet vois olla heille itselleen. Lisäksi uusin kina puutarhurin (eli naapurin miehen) kanssa, kun yritin kysyä pientä puutarhan plänttiä parille tomaatille ja kurkulle jne, niin yhtäkkiä ei osannutkaan mies yhtään englantia, vaikka olen kyllä tasan hänen kuullut puhuvan sitä. Ei sanonut shonaksi edes, että puhu vuokranantajan kanssa, senkin olisin ymmärtänyt, vaan jotain ihan muuta tuli kyllä nyt. Sitten mulla paloi käämit, kun ei suostunut edes pyydettäessä puhumaan vähän englantia (Voitko puhua englantia? EN! Ai et osaa enää? Hiljaisuus) ja aloin mäkättää noista ohjeista, että ei oo kiva mennä heidän jälkeen vessaan kun haisee ihan pissalle, pöntössä lilluu milloin mitäkin ja viimeisimpänä heidän muksunsa on kakannut ihan tuohon tuon välikön muurin taakse. Ei vastannut mulle mitään, kun kysyin, että onko tämä vessa. OLEN 41, EN 25, joten hieman kunnioitusta kiitos!! Laitoin sitten vuokranantajalle viestiä asiasta, siis noista ohjeista ja niiden noudattamattomuudesta, englanninpuhumattomuudesta tai edes sellaisesta shonanpuhumisesta, jossa voisin tulla vastaan ja hän lupasi puhua asiasta. En tiedä onko, mutta ahi on silti.

Ja sitten kaiken kukkuraksi hella hajosi. Uuni toimii, levyt ei. Eikä tietysti rahaa korjata sitä.yu

Niin ja Oxxin perheen isä on kipeänä ja perhe ulisee, että se pitäis viedä sairaalaan (no ei sitä sinne kannata viedä, kun ei ne siellä tee muuta kuin rahastaa, vaan ihan oikealle lääkärille!!) ja Oxxia ei saa nyt kiinni, kun se meni ja möi puhelimensa. Ja on siis taas ollut pois ja tänä yönäkin näköjään. Olihan se jopa ke ja pe kotona yötä, hurraa.....

ARRRGGGGGGGGGGHHHH palaa käämi!!!! Oon vetäny övereitä, oon viiltäny, oon ottanu tarvittavaa (joka kyllä nukuttaa, mutta ei se mitään auta, vetää kaikenlisäksi niin veteläksi, ettei jaksa edes ikkunaa avata, eli en pääse juoksemaan ja kaiken lisäksi haittaa hienomotoriikan kanssa eli ei jatkoon. Onko jotain muuta kuin neuroleptejä tarjolla? Bentsot auttaa niin heikosti, että niistä ei juuri ole iloa..). Alkaa tosiaan leikata kiinni nyt. Ei mikään ihme, et naksahdan sit helposti tuntemattomillekin. Itseasiassa kirjoitin vuokranantajalle, että mulla on tossa omassa miehessäkin jo ihan tarpeeksi, että en jaksais enää naapureiden puolelta mitään ihme pomottelu-pelleilyä.

Oho, no irtoshan tässä.

Olisin halunnut la mielenosoitukseen mukaan, joka oli enemmän kyllä juhlimista, kun herra itsevaltias on vihdoin saatu eroamaan/erotettu ja maa on ison muutoksen edessä. Toivon mukaan parempaan päin, mutta valta nyt toistaiseksi on vielä valtapuolueella, joten muuttuuko mikään lopulta? Ensi vuonna on pressanvaalit ja väliaikainen pressa on valittu aiemminerotetusta varapressasta.

Mutta se politiikasta. Marsille olisin silti halunnut, mutta tarvittavan aiheuttama väsymyskrapula ja yleinen päästäotto eli suomeksi ahi.

Aijjaa. Kissa nukkuu mun paikalla. No, ei kai tässä niin tarvi paikkoja nyt katsella, kun ei ole kuin minä ja kissa talossa. Että ottakoon sitten tuon paikan, mä siirryn kauemmaksi. Ja meenkin nukkumaan, kunhan toi yks leffa vaan latautuu.

Tuesday, 14 November 2017

Suomi 100 vuotta.

Tämä on jotenkin niin äärettömän raskasta aikaa, kun pitäisi koittaa niinkuin olla järkkäämättä suurempia riitoja, ettei menis liian vaikeaksi, mutta mies on katoilee tyttöystävän luo, myy puhelimensa rahantasekeesta (onneksi sain itsekin osan niistä, kerrankin satuin paikalle oikeaan aikaan) ja kertoo aivan mahtavia tarinoita menoistansa.

Nyt olin itsekin poissa. Olin yön yli treffeillä Australiassa asuvan zambialaisen kanssa. Tarina oli sepitetty ja ilmeisesti mennyt läpi Haimme BaNyashan kanssa Ziggyn lentokentältä ja meidät tiputettiin Borrowdalen ostarille. Etsimme Australian Suurlähetystön, joka löytyi helposti ja sitten kohti Airbnbtä. Joka oli aivan mahtava! Ihana perhe ja ihana talo.

Matkalla kentälle.




Kentällä on uusi nimi. Entisen  Harare Internationalin sijaan Robert Gabriel Mugabe. 

Spar oli jo joulutunnelmissa.




Huone.












Joo, seksiä oli ja oli mahtavaa ja se toimi. Kannatti. Huone oli tosiaan ihana ja kylpyamme parasta maailmassa. Kuumaa vettä ja vaahtoa. Jee! Mutta kondomit olis kannattanu muistaa käyttää. Voi argh tän homman kanssa. Kummatkin testattu ihan lähiaikoina, mutkun se ei oo nyt se pointti. Raskaaksi en tule, sellaista ihmettä en tässä odota, joten miksi? Noh, oli se kyllä nautittavaa, että en valita.

Rasittava kirjoittaa, kun kursori hyppää koko ajan jonnekin. Onneksi uusi läppäri on tulossa veljen mukana joulukuussa.

Joulukuun 1. päivä on myös Suomen 100-vuotisjuhlat ja ne sattuu olemaan samassa korttelissa, kun missä juuri kävin panemassa zambialaista, ihan vieressä siis. Sangen huvittava sattuma. En vain tiedä mitä pukisin päälle, kun formal tai kansallispuku ja jälkimmäistä ei ole. Paitsi tämä paikallinen ja sitä ei nyt tarkoiteta.

Sadekausi on alkanut ja hermot on jo menny. En kestä pitkään sateen ropinaa kattoon, en kestä sitä, että kombit on huuruisia ja märkiä, kengillä saa luistella mudassa ja hameen helma on ihan rapainen. Hiukset märkänä päätä myöten ja sateenvarjo tietysti kotona. En jaksa ikinä kantaa tuota isoa, tarvitsen pienemmän. Mutta sadekausi ahdistaa. Ei tiedä koska ehtii pestä pyykit, nyt (omani, koska mies yhä katoilee, eikä tuo edes pesujauhetta) kuivumassa, kun aurinkoista. Olin tuon kattisen kanssa ulkona ja nyt se makaa tuossa pöydällä pää mun kättä vasten. Reppana oli pitkään yksin ja oli ollut ikävä, hirveä mouruaminen ja tarinoiden kertominen, kun tulin kotiin. Eihän sitä Oxxia tietysti ollut näkynyt täällä.

Viime yön olin kotona ja aamulla lähdin kaupoille kissanhiekan ja lääkkeiden hakuun. Sain kyydin BaNyashalta ja O oli sillävälin tullut kotiin vaihtamaan vaatteet. Oli vähän levitellyt mun jo petaamaa sänkyä ja tarinoita riitti. Hihitytti. Huomautin, että kunhan saan kansalaisuuden, niin se on menoa sitten hänen osaltaan. Jotain uusia vaatteita ja kenkiä sillä oli. Ihan sama.



Tuhatjalkaisen myötä sadekausi virallisesti julistettu avatuksi.


Tämmöinen turilas juoksenteli Rossal Roadilla.










Friday, 10 November 2017

Mua vähän ahdistaa.

Mua vähän ahdistaa, enkä oikein pysty kirjoittamaan. Olen joutunut ottamaan ahdistuslääkettä ja se tekee väsyneeksi, nukun ja torkun  helposti yli 12 tuntia. Varsinkin viime yönä, kun sähköt lähti ukkosen takia, eikä pystynyt juuri mitään tekemään. Ja nyt ahdistaa, kun en tiedä mitä tekisin. Oh well.

Olin kissan kanssa ulkona lounaan jälkeen. Otin sen sisään vastoin omaa tahtoaan ja nyt mököttää ikkunalaudalla. Oh well.
Hän merkkas mun tn:n hampaillaan. <3


Ukkoinen tulossa


Sateen jälkeen.


Tänään. Väsytti yhä, mutta ilma oli raikas.


Grey sky but it's ok.




Monday, 6 November 2017

I want to kiss you on your cheek.

On taas ollut vähän outo meno tässä. Oxx on ollut 2 yötä pois, mutta Assan taas olisi halunnut tulla tänne viime yönä, mutta ei päässyt, kun vahtikoira oli jo vapaana ja se olisi syönyt sekä hänet, että minut, jos olisinkin itse yrittänyt päästä ulos. Eli treffit ei onnannu. Assan olisi ensin kovasti halunnut pussata poskelle, mutta sitten aamulla tuli viesti, että hän olisi halunnut rakastella ja että hän nukkuu lattialla. I know, mutta nyt ei voinut tehdä mitään. Lisäksi mulla on menkat päällä, maha sekaisin (eli yöllä ei päässyt vessaan, vaan ämpäri, jee....)

Muuten olen tänään ollut edelleen ihan superväsynyt, heräsin kyllä kuudelta ja tein kotihommat eli tiskasin, pyykkäsin omani (lähinnä juoksuvaatteet) ja lakaisin, sen jälkeen vaivuin takaisin peiton alle ja nukahdin. En jaksanut edes lukea. Heräsin ennen puolta päivää tai yritin herätä. Lopulta pääsin lähtemään kaupoille, kun kävin vetämässä kylppärin "suihkusta" viileää vettä päälle.

Olipa vaikea kävellä kaupoille, silmät ei meinannu pysyä auki ja lihakset ei toimineet. Epäilen tämän johtuvan uudesta ahdistuslääkkeestä sillä otin sellaisen illalla varmistaakseni pitkät unet. Joo, tosi pitkät tuli, kun ei meinannu kävellessäkään silmät aueta tai lihakset toimia.

Postissa oli ihana paketti, ja Oxxilta sain 8 dollaria ruokaan.Huraa siis kummallekin. Sain possua, kurkkua, mehua, tomaattia, perunoita ja kananmunia, Possut ja mehut kaupasta, muut katukauppialta, tuen heitä sen minkä pystyn.

Oxx osti minulle energiajuoman kaupoilla ja se tuntui vihdoin auttavan tähän väsymykseen. Kotiin tultuani värjäsinkin hiukset, laitoin ostokset järjestykseen, kävin pesulla, aloin laittamaan ruokaa ja avasin ylläripakettini, jossa oli ihana traveller's notebook. <3 <3


Muuten oli 32 astetta, auringossa siis tarkeni ja mä edelleen rakastin olla ulkona helteellä. Outo tyyppi.

Katti ei arvostanut valokuvausta.


Viilennystä matkalla.


Shortsit tarpeen. 


Varjokin on kyllä ihan kiva asia joo.


Yllärikirjeitä ja muuta postia laatikkoon.


Oxxin kaveri, joka myy autovakuutuksia postilla. Etsii valkoista 
 vaimoa, anyone? :D