Nyt olin itsekin poissa. Olin yön yli treffeillä Australiassa asuvan zambialaisen kanssa. Tarina oli sepitetty ja ilmeisesti mennyt läpi Haimme BaNyashan kanssa Ziggyn lentokentältä ja meidät tiputettiin Borrowdalen ostarille. Etsimme Australian Suurlähetystön, joka löytyi helposti ja sitten kohti Airbnbtä. Joka oli aivan mahtava! Ihana perhe ja ihana talo.
Matkalla kentälle.
Kentällä on uusi nimi. Entisen Harare Internationalin sijaan Robert Gabriel Mugabe.
Spar oli jo joulutunnelmissa.
Huone.
Joo, seksiä oli ja oli mahtavaa ja se toimi. Kannatti. Huone oli tosiaan ihana ja kylpyamme parasta maailmassa. Kuumaa vettä ja vaahtoa. Jee! Mutta kondomit olis kannattanu muistaa käyttää. Voi argh tän homman kanssa. Kummatkin testattu ihan lähiaikoina, mutkun se ei oo nyt se pointti. Raskaaksi en tule, sellaista ihmettä en tässä odota, joten miksi? Noh, oli se kyllä nautittavaa, että en valita.
Rasittava kirjoittaa, kun kursori hyppää koko ajan jonnekin. Onneksi uusi läppäri on tulossa veljen mukana joulukuussa.
Joulukuun 1. päivä on myös Suomen 100-vuotisjuhlat ja ne sattuu olemaan samassa korttelissa, kun missä juuri kävin panemassa zambialaista, ihan vieressä siis. Sangen huvittava sattuma. En vain tiedä mitä pukisin päälle, kun formal tai kansallispuku ja jälkimmäistä ei ole. Paitsi tämä paikallinen ja sitä ei nyt tarkoiteta.
Sadekausi on alkanut ja hermot on jo menny. En kestä pitkään sateen ropinaa kattoon, en kestä sitä, että kombit on huuruisia ja märkiä, kengillä saa luistella mudassa ja hameen helma on ihan rapainen. Hiukset märkänä päätä myöten ja sateenvarjo tietysti kotona. En jaksa ikinä kantaa tuota isoa, tarvitsen pienemmän. Mutta sadekausi ahdistaa. Ei tiedä koska ehtii pestä pyykit, nyt (omani, koska mies yhä katoilee, eikä tuo edes pesujauhetta) kuivumassa, kun aurinkoista. Olin tuon kattisen kanssa ulkona ja nyt se makaa tuossa pöydällä pää mun kättä vasten. Reppana oli pitkään yksin ja oli ollut ikävä, hirveä mouruaminen ja tarinoiden kertominen, kun tulin kotiin. Eihän sitä Oxxia tietysti ollut näkynyt täällä.
Viime yön olin kotona ja aamulla lähdin kaupoille kissanhiekan ja lääkkeiden hakuun. Sain kyydin BaNyashalta ja O oli sillävälin tullut kotiin vaihtamaan vaatteet. Oli vähän levitellyt mun jo petaamaa sänkyä ja tarinoita riitti. Hihitytti. Huomautin, että kunhan saan kansalaisuuden, niin se on menoa sitten hänen osaltaan. Jotain uusia vaatteita ja kenkiä sillä oli. Ihan sama.
Tuhatjalkaisen myötä sadekausi virallisesti julistettu avatuksi.
Tämmöinen turilas juoksenteli Rossal Roadilla.
No comments:
Post a Comment