Mulla on sua ikävä.

Olin liikkeellä mai Tarynin kanssa, en muista miksi menimme Dzivarasekwaan, kai minulla joku idea oli. DZ:ssa on siis (entinen) vapaaehtoistyöpaikkamme ja Assanin toimistokin oli siellä pomojen asuintalon sijaan. Olimme siis siellä aina silloin tällöin törmäilleet Assanin kanssa, mutta emme tietysti juuri olleet muuta tehneet, kuin tervehtineet ja vaihtaneet pari sanaa. Hän ei siis tiennyt mitä minulla oli kotona meneillään Oxxin kanssa. Olimme edellisenä vuonna muuttaneet siihen pieneen mökkiin, jossa sainkin olla aika rauhassa, vaikka tilanne Oxxin kanssa vain paheni.

Olimme siis siellä Oxxin siskon kanssa. Assan ja Oxxin siskot, varsinkin tämä vanhin, ovat hyvin tuttuja keskenään asuttuaan lapsena naapureina. Tervehdittyäni siis itse Assania käskin häntä kurkkaamaan autoon, jos hän vaikka tuntisi mukanaolijani ja Assan yllättyikin iloisesti nähtyään mai Tarynin.

Assanin auto oli hajalla, joten kysyin häneltä haluaisiko hän kyydin meiltä, tosin joutuisimme ajamaan pidempää reittiä tiputtaakseni ensin mai Tarynin kotiin. Sehän sopi, odottaisimme vain, että Malcom (Assanin poika) pääsee pois esikoulusta. (Pakko tunnustaa, että tästä olin kyllä salaa haaveillut, olin taas nähnyt Assanista paljon unia ja halusin kertoa niistä hänelle.)

Ajoin meidät Hatcliffeen, jossa Oxxin perheen talo sijaitsee. Kävimme sisällä tervehtimässä muita, Assan vaihtoi pikaisesti kuulumisia heidän kanssaan, ennenkuin jatkoimme matkaa. Laitoin Assanin ajamaan, sillä olin itse jo aivan väsynyt ja päänsärkyinen, eikä mieleni tehnyt mieli ajaa kapeaa Harare Drivea iltapäiväruuhkassa. Pysähdyimme ostamaan juotavaa läheisestä bottle storesta.

Juttelimme niitä näitä Assanin ajaessa ja toivoin, että saisin edes kymmenen sekuntia aikaa, että voisin kertoa nähneeni hänestä useasti unia ja että mulla oli häntä ikävä. Malcom oli kyydissä ja hän osasi jo jonkun verran englantia, joten en halunnut ottaa riskiä. Ajattelin, että Assan tiputtaa minut ensimmäisenä kotiin ja sitten Malcomin ennenkuin vie auton Oxxille, mutta hän veikin Malcomin ensin. Sain tilaisuuteni.

Hänelläkin oli ollut minua ikävä ja hän pyysi anteeksi sitä, että oli ollut niin tyly silloin pääsiäisenä vuosia aiemmin. Sanoin, että ymmärrän nyt miksi hän joutui niin tekemään. Juuri sen enempää emme ehtineet jutellakaan, kun olimme jo kaupoilla. Oxx sitten tiputti minut sieltä kotiin, jonne jäin hämmentyneenä miettimään kuulemaani. Tiesin, että en olisikaan niin yksin, lähelläni oli joku, vaikka emme juuri voineetkaan nähdä tai edes jutella. Aloin toivoa toista samanlaista hetkeä, mutta vähänpä arvasin kuinka paljon enemmän tulisinkaan saamaan kuukautta myöhemmin.