Huoh, Tämä murheenkryyni sitten siellä city councilin varikolla. Eihän sitä sinne voinut jättää, joten kun aikaa vain kului ja kului, Oxx oli heitettynä pihalle eikä todellakaan saisi mitään rahaa kasaan vaikka yrittikin lainata lähes jokaiselta vastaantulijalta, perheeni lupasi auttaa sen lunastamisessa ulos.Ja Ropa lupasi lähteä seurakseni ja avukseni autoa hakemaan.
Eräänä lauantaiaamuna sitten otimme kombin kaupunkiin ja sieltä taksin varikolle. Esitimme asiamme ja sieltä kerrottiin, että meidän pitäisi käydä maksamassa sakko ja muut kulut ensin "jossain kaupungilla". Selvä homma, uusi taksi alle ja menoksi. Taksikuski väitti tietävänsä prosessin ja vei meidät ensin rakennukselle lähellä Rainbow Towersia. Siellä oli hurjan pitkä jono ja mietimme, että mitenkähän tässä käy, kun on lauantai ja kaikki menevät aiemmin kiinni. Emme ehtineet kauaa jonottaa, kun vartija tuli kysymään meiltä asiaamme ja meidät ohjattiinkin toiselle luukulle, jossa ei ollut kuin muutama henkilö! Pääsimme siis hyvinkin pian yrittämään asian hoitamista. Mutta pöh, siellä kyllä hoidettiin sitten tarvittavat leimat paperiin, mutta itse sakko pitäisi maksaa jossain ihan toisaalla. Kylläpä on taas tehty hankalaksi. Ei auttanut kuin jälleen kerran ottaa taksi, eri taaskin, ja painua tähän kolmanteen toimipisteeseen sakonmaksuun.
Se ei onneksi ollut kaukana, eikä siellä ollut edes jonoa. Summakin osoittautui arvioitua alhaisemmaksi, joten alkoi tuntua, että kyllähän tämä sujuu. Saimme kuitit maksusta ja suhasimme samalla taksilla takaisin edelliseen rakennukseen. Siellä jo aiemmasta viisastuneena tiesimme mihin jonoon asettua ja pian meillä oli kaikki tarvittavat kuitit ja leimat papereissa.
Ja takaisin varikolle. Paperit olivat kunnossa, minun suomalainen EU-ajokorttini kelpasi, kävin vielä allekirjoittamassa luovutuskirjaan nimeni ja sitten auton luo. Ehdimme hyvin, vaikka olikin lyhyempi päivä. Mutta.
Yksi renkaista oli tyhjänä. Alkoi kiivas pumpkun metsästys. Onneksi alueella oli mukavia vartijoita ja heiltä löytyi sekä pumppu että pumppaajia. Käsin pumppaaminen vain otti hieman aikaa ja sillävälin siivoilin ja tutkin autoa. Muutaman kerran tultiin myös vaatimaan pöydänalusrahoja, mukamas milläkin verukkeella. Niistä ei tietenkään mitään kuitteja ilmestynyt. Alkoi se autonlunastussumma olla taas lähellä sitä arviota eli se siitä säästöstä sitten.
Ei ongelmat vielä tähän loppuneet, akkukin oli tietysti tyhjentynyt, joten piti metsästää joku joka voisi auttaa auton käynnistämisessä. Kello oli jo puoli yksi, joten aikaa olisi enää puoli tuntia. Jos en saisi autoa ulos ennen sitä, niin joutuisin jättämään sen sinne maanantaiksi ja siitä tietysti menisi taas lisämaksua. Onneksi sitten vierestä autonsa lunastavalta naiselta löytyi kaapelit ja saimme auton käyntiin. Jihuu!
Vihdoin auto oli minun käsissäni! Ensimmäisenä piti etsiä huoltoasema tai rengaskorjaamo, että renkaaseen saisi kunnolla ilmaa. Eihän niillä lähiaseman pojilla ollut mitään ilmaa tarjota. Ei sitten. Päätimme ajaa toimistolle toiselle puolelle keskustaa ja pyytää sieltä entisiä toimistonaapureitamme, joilla oli rengaskorjaamo, hoitamaan renkaan kuntoon. Jouduin ajamaan hyvin tukkoisen alakaupungin läpi, mutta selvisin kuin se ei edes olisi ollut ensimmäinen kertani auton ratissa sielläpäin kaupunkia. Rauhallisuuteni tietyissä tilanteissa yllättää minut itsenikin monta kertaa! Edes syke ei tainnut juuri kohota.
Toimistolla pojat laittoivat renkaaseen ilmaa. Eikä auto tietenkään käynnistynyt sen jälkeen. Apua oli nyt lähellä ja yksi rengaspojista sanoi, että veisi minut läheiselle akkukorjaamolle, he laittaisivat akun kuntoon. Maksoin heille 10 dollaria ja auto käynnistyikin nätisti. Hain Ropan toimistolta ja lähdimme kotia kohti.
Olimme jo nälkäisiä, joten pysähdyimme Eastlen kaupoilla ostamassa annoksen Chicken Innistä.Eikä auto tietenkään käynnistynyt sen jälkeen! Mitä ihmettä ne siellä akkukorjaamossa teki? Ei vissiin mitään, rahat pois valkonaamalta. Grr. Yritin soittaa Danille, jos hän olisi lähellä ja voisi tulla auttamaan meitä. Olihan hän auttanut minua kerran valkoisen autonkin kanssa, kun jumituimme Shamison kanssa Sam Levy Villagen kaupoille. Dani sitten ajelutti meitä renkaiden- ja akunostoon, suijui varmasti paremmin kuin mitä Shamison kanssa olisimme pärjänneet. Mutta Dani ei nyt päässyt apuun, kenellekös sitä sitten soittaisi? Vaihtoehdot olivat vähissä, kun emme halunneet Oxxin tietävän, että olimme saaneet auton ulos. Kysyin sitten viereiseltä taksikuskilta olisiko hänellä kaapeleita,l hänellä oli, mutta hän halusi vitosen tästä hyvästä. Ei se auttanut muu kuin maksaa, hän auttoi käynnistämään auton, maksoin hänelle vitosen tästä kahden minuutin suorituksesta ja pääsimme vihdoin kotiin.
Seuraavalla viikolla kävin ostamassa uuden akun ja raahasin sen kombissa toiselta puolelta kaupungilta toimistolle. Poltin akkuhapossa legginsinikin. Assan vei sitten akun toimistolta kotiin ja auttoi vaihtamaan sen. Sitten oli vielä rengastilanne. Ja pelko siitä, että Oxx tulisi ja veisi auton. Sain sovittua vuokranantajan kanssa, että hän pysäköi oman autonsa punaisen paholaisen eteen, jotta siitä ei pääsisi liikkeelle.
Assan auttoi renkaankin kanssa ja pyysi avuksi tuttua rengaskorjaajaa Kamfinsasta. He tulivat paikalle arvioimaan renkaan tilannetta ja selvisi, että useammassakin renkaassa oli vikaa. He antoivat hinta-arvionsa ja veivät korjausta vaativat renkaat mukanaan.
No comments:
Post a Comment