Kun sanoin ei.

Olin juuri heräilemässä havahduttuani kolmannen kerran kahdeksan maissa aamulla nukuttuani jälleen kerran yön yksin tietämättä aviomieheni tekemisistä, kun kissa säntäsi jaloistani ikkunalle. Ja sitten avautuikin verho. Kukapa se siellä niin? Se kadoksissa ollut aviomies. Prkl. No, ovi auki ja mies sisään. Hän laittoi kylpyvettä lämpenemään, pesi hampaansa ja alkoi selata whatsappiaan. Ei mitään kertomusta missä hän oli ollut, ei ruokaa, tuli vain. Tosta noin vain.

Selattuaan somensa hän alkoi riisutua ja hivuttautui sitten peiton alle viereeni. Ja minä siirryin koko ajan kauemmaksi. Hän yritti laittaa kättänsä hameeni alle ja siinä vaiheessa ponkaisin ylös sängystä. Minulta ei seksiä heru, jos minua on pidetty monta viikonloppua nälässä ilman rahaa, jätetty kotiin yksin nukkumaan 5-6 yötä viikossa, eikä edes kerrota missä mennään! Nytkin kaksi yötä pois, vaikka toissayönä piti vain hakea bensaa kaupoilta ja tulla takaisin. Joo, mukamas kaivoksille oli mennyt, enkö muka nähnyt kenen kanssa hän tiistaina tuli autoa hakemaan. No en nähnyt! Oli pimeä, enkä minä ollut se, joka portin avasi! Se kaivosselityskin tuli sen verran vaisusti, että taisi tietää jo yrittäessään, että en usko pätkääkään. Pidin luennon siitä miksi sanoin ei, kun ei kerran oma pää sen vertaa kerro. Kuunteli tai luultavasti ei, lähti sitten lopulta pesemään autoa.

Ja minä lähdin kissan kanssa ulos, kun hän niin kovasti halusi. Sitäpaitsi siellä tuuli ihanan kovaa kuumaa lämmintä hyväntuoksuista savannituulta. Jos sillä saisi olonsa paremmaksi.

Kun mies sai autonsa ja itsensä pestyä lähdin hänen kanssaan kaupoille. Kissa tarvitsi uutta kissanhiekkaa ja hiekka-astian, ruokaakin piti ostaa. Rahaa meni kauppaan ihan järkyttävän paljon, kun kostoksi ostin sitten kaikkea muutakin tarpeellista kun shampoota, hoitoainetta, dödöä, body sprayn, liimaa. Hiusväri oli listalla myös, mutta punaista ei ollut. Höh. Ja perhana! Maan kamalan rahatilanteen takia jouduin ostamaan sikakallista alkuperäistä lääkettä, kun rinnakkaisvalmistetta ei saada maahan. Ulkomaiset yhtiöt eivät luota meidän Reserve Bankkiin. Kuulemma. Saa nähdä mihin tämä johtaa...

Tiputin muutaman kirjeen laatikkoon ja sain yhden kirjeen itse. 

Odottelin kyytiä. Mun vieressä muuten Bobo, joka on esiintynyt täällä joskus aiemmin. Assan ei ollut näkyvillä, onko hän sitten kokonaan siirtynyt Mbareen. En ehkä ymmärtänyt viestiä, kun hän laittoi, että back to Mbare. Ehkä hän tarkoitti, että on taksihommissa siellä nyt. Nojuu. Bobolta kysyin onnistuisiko käteisen saaminen ja hän lupasi kympin huomiseksi. Pääsen siis vihdoin ostamaan kortteja! Maanantaina kun pitää lääkärin takia mennä kaupunkiin joka tapauksessa.

Kotiintultua olen ollut taas yllättävän aktiivinen, pesin pyykkini (miehen en, haha, sillä onkin jo puhtaat vaatteet loppu. Mutta en ole mikään orja, jonka pitäisi jopa ilman ruokapalkkaa pestä toisen pyykit!), tiskasin ja kirjoitin 3 kirjettä. Pyykit kuivuivat parissa tunnissa, ah rakastan niin tätä vuodenaikaa!

Kattimattinen on kunnostautunut nukkumisessa sillä välin, kun itse kirjoitin hartiani jumiin kynä sauhuten. Palataan kämppiselämään taas sitten seuraavassa kertomuksessa.