Lauantai ei oikein suju. Se on edennyt jo iltaan ja lohduttominta on ehkä se, että huomenna on taas samanlainen päivä. Herään, eikä minulla ole mitään merkitystä. Ei ole kenellekään väliä olenko hereillä vai en. Edellisen postauksen keskustelu on tietysti jonkunnäköinen yritys kertoa minulle, että on sillä kuitenkin jotain merkitystä. Mutta lohduttaako se, kun makaa kolmatta vuorokautta sängyssään näkemättä ketään tai puhumatta kenellekään muulle kuin kissalle.
Tällä kertaa on sentään ruokaa. Tai olisi, jos jaksaisin valmistaa. On tämäkin kanssa. Soijapalat ovat olleet likoamassa jo tuntitolkulla, ei paljon enää vaatisi niiden valmistaminen. Mutta en koe itseäni niin ihmiseksi, että ansaitsisin jotain ruokaa. Ei ole edes nälkä. Kai maha on jo oppinut, että ruokaa ei tule kuin muutaman kerran viikossa.
Tänään oli aika lämmin päivä, 32 astetta. Olisin halunnut ulos, nuuhkimaan kuumaa savannituulta, jonka seassa tuoksuvat lukemattomat puiden kukat. Mutta en päässyt. Huomenna on tietysti taas uusi päivä, mutta on luvattu _vain_ 28 astetta ja pääni kääntää sen niin, että ei ole tarpeeksi lämmin, että kannattaisi mennä siitä ulos nauttimaan! Vaikka aivan varmasti tuntuu ihan samalta kuin 32 astettakin.
Mä haluan vastauksen kysymykseen onko juominen sitten sallitumpaa kuin yliannostelu! Hiljaista on. Ehkä se osui?
No comments:
Post a Comment