Maanantaisen huutoraivarin ja sitä seuranneen ahdistuksen myötä on ollut vähän tasaisempaa. Ehkä ne yliannostetut lyricat ovat vielä vaikuttamassa tai sitte se, että olen saanut Assanilta valtavasti tukea. Olemme nyt viestitelleet enemmänkin ja ilman sitä en kyllä jaksaisi.
Oxx on tullut kumpanakin iltana kotiin ja illat ovat olleet rauhallisia. Hän jumittaa vain whatsapissa, kun kotona on netti, eikä tässä kauheasti tarvitse seuraa pitää. Hyvä, en jaksaisikaan, sitäpaitsi ajatukseni ovat jossain ihan muualla. Eilenaamulla hän pyykkäsi alushousunsa ja pari paitaa, nauroin itsekseni hiljaa ja virnuilin kääntäessäni selkääni. Sanoin, että ihan mielelläni minä hänenkin pyykkinsä pesen, jos hän nukkuu kotona joka yö. "Ei mua haittaa pestä pyykkejäni." "Ai meinaat edelleen katoilla? En aio pitää katoilevaa aviomiestä!" Ja hiljaisuus. Eli niin, ei tämä tästä ole mihinkään muuttumassa, ei hänellä ole aikomustakaan lopettaa katoilua eli suhdetta tyttöystäväänsä. Selvä homma, pelataan peli sitten sen mukaan.
Päivällä lähti sähköt ja hetken onttona koittaessani keksiä jotain tekemistä päätin lähteä postiin katsomaan olisiko siellä jo kovasti odottamani paketti, ja jos vaikka Assan olisi siellä. Vaatteiden vaihto ja musiikki sekä kamera mukaan.
Kävely oli rentoa, toisin kuin tiistaina. Kuvailin pääasiassa kukkia. Liikennevaloristeyksessä bongasin punaisen romuläjän ja hymyilin, Oxx olisi siis koulukyytikierroksella ja jos Assan olisi kaupoilla, niin ei ainakaan tarvitsisi Oxxin takia mitään esittää, vaikka pidän aina muutenkin kyllä suht sopivan etäisyyden. Ne juorut kun kulkevat niin nopeasti. Postissa käytyäni, tyhjän takia, yritin tähytä Assanin vihreää menopeliä, mutta sitä ei näkynyt. Kävin Econet Shopissa ostamassa uuden latauskaapelin kännylle ja päätin sen jälkeen kuitenkin vielä kiertää parkkipaikan ohitse, jos hän olisikin jo palannut. Ja oli! Wau! Kävin siis tervehtimässä poikia (jos tahtoo tervehtiä yhtä, tulee koko könttä mukana), moikkaamassa Assania ja vaihtamassa pari sanaa baba Nyashan kanssa. Sen pidempää en voinut olla, vaikka olisin halunnut.
Kotimatkallakin kuvailin kukkia ja näin sinipäisen agamankin! Ne on niin kauniita!
Illalla viesteilin Assanin kanssa ja sain häneltä paljon rakkautta. Harmi, ettei hän ole aviomieheni, se virallinen kun ei lähetä yhtään mitään!
No comments:
Post a Comment