Heräsin aamulla jo yhdeksältä ja lähdin samantien kaupoille, kun oli vielä viileämpää ja ihana aamutuoksuinen tuuli puhalsi. Alkukesän aamutuoksu. Parasta mitä tiedän.
Kävely oli jotenkin tosi tahmeaa, ehkä se oli tästä syömättömyydestä ja siitä, että sydän on raskas. En halunnut nähdä Oxxia kaupoilla, joten toivoin, että hän ei siellä tosiaankaan olisi. Pah! Toisin kävi. Siellä se punainen romuläjä nökötti takarivissä.
Kävin apteekissa ja kuumeisesti mietin, että kävelenkö vain puhumatta edestä ohi, vai menenkö parkkipaikalle, missä pojat olivat. Lopulta päädyin menemään parkkipaikalle, koska halusin tervehtiä Assania ja hän oli ensimmäisenä autojonossa. Sen kummempaa en ehtinyt hänen kanssaan puhua, kun siinä pyöri muitakin.
Sitten oli pakko kävellä Oxxin luo. Tervehdin baba Nyashaa, joka oli siinä vieressä, mutta siirtyi muualle. Oxx hymyili ja kysyi mitä kuuluu. Tuijotin vain silmiin, enkä sanonut sanaakaan. Halusin hänen tajuavan selittää missä ihmeessä hän on ollut. Ei.Jatkoi vain typerää hymyilyään ja kyselyään. Ai et puhu. Tuijotin. Lopulta räjähdin ja aloin huutaa. (Siksi juuri en olisi halunnut puhua ollenkaan, kun tiesin, että karkaa käsistä koko homma.) Käskin hänen palauttamaan auton ja viemään vaatteensa muualle. "Joo, tulen" oli vastaus. Niinpä niin, se mitään tee kuitenkaan.
Lähdin ylittämään katua ja kävelemään postia kohti. Keskellä tietä vielä huusin perään, että you keep your wife starving! Ja tästä saan taatusti kuulla. You want to make it public! Nojoo, mitä muuta mulla on! Muuten olen täysin yksin tässä asiassa itseäni puolustamassa. Ja nyt pelkään iltareaktiota, JOS hän nyt tulee kotiin. Siskonsa kyllä lähetti hänelle viestiä, että ei saa ahdistella mua. Toivottavasti! Puuh.
Kävin postissa ja siellä oli iso läjä kirjeitä. Jee sille! Jotain piristystä päivään. Ja ruokakaupasta ostin kissalle ruokaa ja itselleni jogurttia ja mazoe-mehutiivistettä. Elän sitten näillä.
Kotiin kävely oli tosi vaikeaa myöskin, välillä kuljin halaten itseäni, mutta siitä hikosi vain kädet ja maha. Päivä oli jo lämmennyt aika lailla. Huomasin sentään harjalinnun, jota häiriköi joku sinisenä hohtava musta lintu.
Vihdoin kotona! Kissan tervehtiminen, vaatteiden vaihto, Assanille viestin laitto, kirjeiden saapumisesta ilmoittaminen, kirjeiden lukeminen. Koputus ovelta! Mitäh!
Taryn tuli käymään! Hän oli saanut Oxxilta kirjeensä, joka oli minun lokerossani. Olen luvannut auttaa Tarynia kirjeenvaihtopuuhissa, joten hän käyttää minun postilokero-osoitettani. Lisäksi maksan postimerkit. Annoinkin hänelle kuoren ja merkin sekä lentopostitarran, että hän saa vastattua kirjeeseensä. Lisäksi annoin hänelle yhden jonkun verran käytetyn washi-teipin ja tarroja. Häneltä taas sain korviksia, joita hän oli yrittänyt myydä, mutta kukaan ei tykännyt.
Muuten oli hieman vaivaannuttavaa keskustella hänen kanssaan, kun olin edelleen tosi huonovointinen Oxxin jäljiltä. Taryn lisäksi pelkäsi kissaa vähän, joten viihdytin sitten kattia niin, että hän ei kiinnittäisi Taryniin niin paljon huomiota. Hyvin meni ja noin vartin jälkeen Taryn jatkoi matkaansa. Oli kyllä toisaalta ihan kiva nähdä tyttöä, mutta hetki oli vähän huono. Ei hänen vikansa.
Päädyin yliannostelemaan. TAAS. Ei tästä tule nyt yhtään mitään. Lääkäri on lokakuun alussa, joten koitan tämän pari viikkoa sinnitellä, jos hän keksisi jotain.
Assan yrittää auttaa, mutta ei ole oikein mitään mitä hän voisi tehdä.
Yritän keksiä tietä ulos. Help.
No comments:
Post a Comment