Päivällä sain varsinaisen syntymäpäivälahjani, zimbabwelaisen henkilöllisyyskortin. Olin järjestänyt sen erään ystävän kautta (palaan tähän ystävään krhm krhm... myöhemmin uudestaan..) Hän siis tiputti minut Makombe Buildingiin aamulla, esitteli minut ystävälleen joka auttaisi minua ja jätti sinne. Sitä seurasi hieman häslinkiä, yksi edestakainen taksimatka, mustat sormenpäät, pari lisämaksua ja lomaketta, kunnes minut kutsuttiin perähuoneeseen, istutettiin alas, otettiin kuva ja pyydettiin allekirjoittamaan elektronisella kynällä piirtopöydälle. Ja se oli siinä! Hetken kuluttua kädessäni oli zimbabwelainen henkilöllisyystodistus.
Ilta tuli, Oxx tuli ja kakku tuli. Assan tuli. Kannoin kakun heidän puolelleen, minulle laulettiin, Assan täytti jotain Castle Lagerin arvontapussukoita minun nimiini lahjaksi. Oxx otti meistä kuvia, kun jaoimme kakkua.
Assan ja Oxx siirtyivät sitten ulos rappusille polttelemaan ja juttelemaan, me muut jäimme sisälle.
Jossain vaiheessa siirryin sitten pihalle Oxxin ja Assanin luo. Minulla oli viikonlopulta avaamaton vaahtokarkkilikööripullo ja ehdotin, että jakaisimme sen. Ja sehän tietysti passasi pojille enemmän kuin hyvin. Teimme drinkkejä, juttelimme niitä näitä ja lopulta jostain kumman kautta ajauduimme raamattuun. Oxx halusi lukea sieltä jotain. Hain hänelle englanninkielisen raamattuni ja hän aloitti lukemaan. Minä nojailin seinään Oxxin vieressä, mutta jalkani silittivät Assania selästä. Mieheni siis lukiessa raamattua minä hivelin jaloillani hänen "veljensä" ja ystävänsä selkää. Kuvio tuntui hämmentävän oudolta jo silloin, saati sitten jälkikäteen ajateltuna. Mutta sydämeni halusi tehdä niin.
Sillä kosketuksella oli seurauksensa.
No comments:
Post a Comment