Joulu siis oli ja meni ja koko kuukauteen ei kovin hyvää mahtunut. Halusin muuttaa pois meidän kommuunista ja sillä puheella olin sinne takaisin muuttanutkin, että pois olen lähdössä.
Uudeksivuodeksi järjestin itseni Greendaleen katsomaan yhtä kämppää Oxxin kanssa ja se olisikin ollut tosi ihana, mutta rahoitus ei järjestynyt. Olin lähes paniikissa tilanteesta, sillä ahdistus oli todella tappavan paha ja ajattelin, että en kestä enää yhtäkään kuukautta Braesidessa. Tunsin olevani vain lukossa huoneessani ja raha-asiatkin olivat täysin sekaisin.
Vuosi vaihtui Oxxin ja kahden kaverin kanssa. Menimme Westgaten ostarille, jossa oli iso ilmaiskonsertti. Oxx tietysti joi, enkä ollut siitä kovin iloinen, mutta koitin tunkea tunteeni jonnekin syvälle, koska en halunnut pilata omaa tunnelmaani moisella. Ei se kyllä auttanut, ahdistus alkoi nousta jo siitä, että ihmisiä oli liikaa ympärillä, musiikki ei ollut yhtään minulle tuttua ja minusta tuntui, että minua tuijotettiin, kun olin ainoana valkoisena porukassa.
Jossain vaiheessa aloin sitten huomauttelemaan Oxxille, että lähdetään pois, en pysty enää olemaan täällä. Onneksi se meni pian perille ja lähdimme valumaan autoa kohti. Olin aivan eksyksissä, kun lähdimme eri reittiä autolle, enkä olisi kyllä yksin sitä edes löytänyt. Varsinkin kun joka paikka oli aivan tupaten täynnä autoja.
Onneksi Oxx ei ajanut, mutta ei se toinenkaan kuski ollut juomatta jättänyt. Tuntui vain olevan selvempi tapaus. Alueelta ulospääsy olikin sitten oma hommansa. Järjestäjillä ei ollut mitään tolkkua koko hommasta ja jumituimme yli tunniksi jollekin pellolle, jossa mikään auto ei liikkunut mihinkään suutaan. Alkoi sataakin ja sitten vaihtui vuosi. Siellä pimeässä, sateessa, mutaisella pellolla. Ja Oxx oli tietysti sammunut.
Alueelta ulospääsyyn meni vielä toinenkin tunti, mutta yhä jumitimme ruuhkassa. En edes tiennyt millä tiellä olimme, olin täysin pihalla. Westgaten ei ole muutenkaan minulle kovin tuttu, saati sitten pimeässä, sateessa ja tiellä, jossa kahdesta kaistasta oli tehty viisi ja joka puolella oli autoja. Koitin vain hengitellä ja ajatella, että kyllä mä lopulta olen kotona, ei tämä ikuisuuksia kestä.
Lopulta ruuhka alkoi purkaantua ja tie aukeni. Jossain vaiheessa löysin kartalle ja toivoin, että emme enää menisi yhtään minnekään. Halusin vain kotiin ja peiton alle. Kuski ajoi jonkun kuppilan pihaan ja jatkoin hiljaista kiroilua takapenkillä. Onneksi hän vain haki sieltä juomista ja lähdimme samantien jatkamaan matkaa. Tiputimme heidät koteihinsa ja vihdoin pääsimme mekin kohti Braesidea. Kello oli yli neljä, kun vihdoin olimme perillä. Oxx tuli luokseni yöksi, joten hän ei enää lähtenyt sieltä seilaamaan minnekään.
En tietysti saanut edes heti unta, Oxxin kuorsatessa jo vieressä, taisi jo aamu valjeta, kun vihdoin sammahdin. Ja heräsin tietysti muutaman tunnin kuluttua aivan jäätävään ahdistukseen. Ei pitäisi juoda edes niitä muutamaa siideriä, kun olo seuraavana aamuna on aivan kamala. Päädyin napsuttelemaa levyllisen lyrikoita irti foliostaan, nielaisin ne ja aloin odottamaan. Onneksi ne sitten helpottivatkin oloa.
Oxx nukkui käytännössä lähes koko päivän, mutta jossain vaiheessa hänelle iski tupakanhimo. Ja tietysti juuri silloin satoi taas. Piti lähteä Braesiden kaupoille sitä käärylettä ostamaan. Enkä tietysti tajunnut ottaa edes sateenvarjoa mukaan, katsoin, että senverran vähän kuitenkin ripsii. Ja pah! Päädyimme kahlaamaan tiellä virtaavissa joissa, jouduin ottamaan lasini pois, sillä näin paremmin ilman niitä, vaikka maahan asti en siltikään nähnyt. Kaupoille käveli n. 20 minuuttia, Oxx sai ostettua muutamat tupakkansa katumyyjältä, joiden en edes uskonut sateen takia olevan paikalla. Minulle Oxx osti omenan, joka oli aivan järkyttävän hyvä! Ja näimme maahan liiskaantuneen kilpikonnan, en edes tiennyt niitä täällä olevan. Oxx väitti, että kyllä niitä on, muttakun myöhemmin netistä tutkin, niin se taisi kuitenkin olla joltain karannut lemmikkikonna. Surullista silti, toinen tiellä kilpi murskana. Nyyh.
Oxx oli toisenkin yön, Ropa valmisti ruokaa meille kaikille ja Ropa, Assan ja Oxx katselivat illalla jotain jalkapallopeliä olohuoneen telkkarista. Seuraavana aamuna Oxx lähti jälleen ja en muista koska seuraavan kerran näimme.
Marraskuussa lopettamani lääke, joka sotki motoriikkani, oli sotkenut myös hormonitoimintani ja kuukautisia ei ollut näkynyt. Myös seksi sattui aivan älyttömästi, olin siis täysin kuiva ja teki mieli puukottaa se toinen, joka yritti minuun tunkeutua. En kuitenkaan osannut sanoa eikään, vaikka mieli ei todellakaan tehnyt yhtään mitään. Tuntui, että pääsin henkisesti helpommalla, kun annoin asian tapahtua.
Tammikuussa valtava ahdistus jatkui ja monesti halusin vain väkivalloin avata itseni, että kipu poistuisi. Kerran sitten laitoin äidileni viestiä asiasta, että tekisi mieli tappaa itsensä, kun ei kestä enää tätä kipua. Sanoin, että halusin takaisin Greendaleen, että en pysty hengittämään Braesidessa. Sitäpaitsi kerran rankan ukkoskuuron aikaan viemäri oli tulvinut yli ja kaikki se kuravesi valui huoneeseeni. Se vain lisäsi ahdistusta, en halunnut asua viemärissä. Vaikka kylppärin eteen sitten rakennettiinkin este, niin se ei auttanut ahdistuksessa. Äiti sitten kysyi, että olisiko olo sitten varmasti parempi, jos pääsisin muuttamaan ja kovasti niin vakuuttelinkin.
Tammikuussa yksi iso ahdistuksen aiheuttaja oli myös työ, jonka olin saanut. Sen piti alkaa helmikuun alussa ja sinne olisi Braesidesta vähän hankala mennä, kun joutuisi käyttämään useampaa kombia. Greendalesta riittäisi yksi.
Näillä ehdoilla äiti sitten lupasi auttaa muutossa ja aloimme metsästää asuntoa. Äiti ei tykännyt siitä yhtään, että palaisin Oxxin kanssa yhteen, mutta vakuuttelin, että saisin hänet kyllä ulos tarvittaessa, jos siltä tuntuu. Ei hän myöskään tykännyt siitä, että maksaisi myös Oxxin asumista (minkä ymmärrän täysin), mutta minä siellä pääasiassa asuisin kuitenkin.
Saimme asunnon Greendale Avenuen pieneltä umpikujalta. Tontti oli ihana vihreä, asunnossa oli 2 huonetta ja kylpyhuone. Ihastuin tapani mukaan heti, mutta suurimpana poltteena oli vain päästä pois Braesidesta ja tartuin ensimmäiseen mahdollisuuteen.
Tammikuun lopussa Oxx tuli kavereineen hakemaan tavaroitani ja aloin asettumaan uuteen kotiin.
No comments:
Post a Comment