Mies tulee kotiin oltuaan koko viikonlopun pois. Olen syönyt sokeria nälkääni, mahani huutaa, pääni huutaa, olen sekaisin. Kyyneleet valuvat niin, etten edes näe mitään. Mies alkaa kiskoa alushousujani pois, sanoo, että korjataan tilanne. Että hän auttaa. Se auttaa. Mutta minä en halua. Yritän sanoa, että en halua, mutta ei, se kuulemma auttaisi ja kaikki olisi taas hyvin. Korjataan. Tiedän, että vastaan taistelu ei auttaisi mitään. Hän työntyy sisääni ja kyyneleet tukkivat korvakäytäväni.
Eikä tämä ole ainoa kerta. Eikä edes kaksi kertaa. En edes tiedä kuinka monta kertaa. En ole halunnut muistaa.
Entä viime viikkoinen. Mies herää aamuviideltä. Käsi eksyy jalkoväliini ja kiroan. En halua. Makaan liikkumatta, kuin en olisi hereillä, mutta mies vetaa taas kerran alushousuni sen verran alas, että hän mahtuu sisään. Hoitaa hommansa, kääntyy ja nukahtaa. Minä vedan alushousut takaisin jalkaani ja tungen asian jonnekin syvälle.
Tai kun lääkkeet sotkivat hormonitoimintani, kuukautiseni loppuivat melkein neljäksi kuukaudeksi ja olin rutikuiva sisältä. Taas sama. Mies kiskoo alushousut alas ja työntyy sisään. Minuun sattuu niin paljon. Kerron sen hänelle, mutta ei se auta mitään. Taas kohta herään aamuyöstä siihen, kun housuni lähtevät jalasta ja kipu viiltää sisältä.
Tyttöystävä on ollut kolme kertaa raskaana. Kolme kertaa hän on tappanut vauvan ollessaan seitsemännellä kuulla raskaana. Abortti on täällä laiton, siitä voi joutua vankilaan. Virallisesti sitä ei siis täällä tehdä, mutta noitatohtorit kyllä tietävät keinot. Tyttöystävä synnyttää kuolleen lapsen Tafaran talomme lattialle, mies kietoo sen huopaan ja kantaa poliisiasemalle.
Ilman kondomia. Kuten tämä ihana nainen minulle juuri kertoi. Minulle kestää pitkään tajuta, että se tarkoittaa siis mahdollista raskautta, eikä vain taudeilta suojautumista. Lapsettomuudesta kärsivän ajatusmaailmaan ei mahdu, että joku voisi tulla raskaaksi moisesta toimenpiteestä. Viime viikolla kysyin mieheltä tietääkö hän kuinka monen kanssa hänen tyttöystävänsä on maannut. Ja kuinka monen kanssa ilman kondomia. Kertoi käyneensä toukokuussa testeissä, ja kaikki oli muka ok, mutta ei suostunut näyttämään minulle mitään dokumenttia asiasta. Omasta kokemuksesta tiedän, että siitä saa aina paperin mukaansa.
Sitten on Assan. Ja minä. Ja suojaamaton seksi hiv-positiivisen kanssa. Mikä minä olen siis sanomaan. Mutta tungen sitäkin jonnekin kauas, tässä on niin paljon muita isoja asioita. Niitä isoja asioita, jotka pistävät yliannostelemaan säännöllisesti ja viiltämään, että kroppa rauhoittuisi nukkumaan. Niin, että aamulla saa repiä sidettä kädestään irti ja se vuotaa taas.
Löysin tänä aamuna pinkin kondomin jaetun kylpyhuoneemme lattialta. Se oli rullattu auki, mutta sisällä ei ollut spermaa. Naapurit olivat olleet pois iltapäivästä lähtien, mutta en voi tietää olisiko se kuitenkin ollut heidän, kun en käytä kylpyhuonetta kuin peseytymiseen. Tänä aamuna palasin lenkiltä pinkissä juoksuasussa löytääkseni pinkin kondomin muuten siistin kylpyhuoneen lattialta. Siirsin sen naapurin oven eteen, miettikööt keskenään lisää. Mutta en halua moisia löytää kylpyhuoneesta, jota minäkin käytän. Kun käytän.
Mutta koko ajan tässä yritän työntää pois sitä yhtä ajatusta, jonka ääneen sanominen on vaikeaa. Kirjoittaminenkin. Yritän. Minut on raiskattu. Minut on pakotettu seksiin minun sitä haluamatta. Monta kertaa. Minut on rikottu sisältä ja ulkoa.
No comments:
Post a Comment