Heräsin tänään aivan järkyttävään ahdistukseen. Siihen kyllä oli syynsä. Oksetti, mutta oli pakko pidättää, sillä olin ottanut jo lääkkeet ja en halunnut menettää niitä. Olin pitkään turva-asennossa jalat ristissä mahallaan. Taivun joskus kummallisiin asentoihin.
Oxx lähti illalla hautajaisiin ja ajattelin, että ei tule koko yönä tai kovin myöhään. Tuli yhdeltätoista, juuri kun olin nukahtanut. Pyysin, että mentäisiin vain takaisin nukkumaan, eikä mitään sen kummempaa. Hän oli humalassa, eikä tietysti saanut unta. Yritti päästä housuihini, kielsin. Hän oli juuri ollut edellisenä viikonloppuna pois la ja su. La kävi täällä ja lähti mukamas hakemaan leipää tms, mutta katosi niille teilleen. Olin sitten ruoatta maanantaihin asti. Maanantaiaamuna hän sitten tui vaihtamaan vaatteensa ja mukana oli takki, joka oli pitkään ollut pois ja oli nyt pesty. Tyttöystävä. Tämä ei kuitenkaan kelvannut kieltäytymiseni syyksi. Ihmetteli miksi sitten tuli kotiin, jos ei herunut. Ei mennyt perille se, että jos kotona nukutaan joka yö, eikä katoilla ihmeellisesti, niin sitten voisi herua. Mutta ei näin jos en edes tiedä missä hän on ollut. Yritti muutamankin kerran ja meinasi jo suuttua, mutta hiljennyin sitten itse. Nukahti lopulta ja niin minäkin. Mutta se herääminen. Jestas. Oksetti, puristi. Kyllä hän kysyi, että mikä on vialla, kun puristin rintakehääni. Muuten aamu oli hiljainen, mutta olin kuulemma ollut pelkuri. En ole varma kuulinko oikein.
Hän sai minut sitten lähtemään Environment Africalle, minne olisin kyllä muutenkin yrittänyt, vaikka mieli tekikin painua takaisin unten maille. Muttakun oli edessä apteekissa käynti ja kauppareissukin. EA:lla en saanut tehtyä juuri mitään. Ahdistus oli paikalla, mutta ei kovin pahana. Tulostin ohjelappusia, mutta printterin mustepatruuna oli vähissä, joten en saanut paljon. Sitten pomo oli pitkässä palaverissa, enkä päässyt puhumaan hänen kanssaan, joten lopulta päätin vain lähteä pois. En ollut pitkään.
Kävin hakemassa kotoa repun ja laukun ruokaostoja varten. Kävelin hitaasti kaupoille, jotenkin olo oli sellainen. Postista ostin merkkejä ja kirjeitäkin siellä oli, vaikka ne eivät olleet ehtineen lokeroon asti. Peräänikin juostiin kirjeiden kera. Olen kuulemma numero ykkönen tuolla postissa. Ainakin tuntevat minut, mikä on hyvä asia, sillä maanantaina unohdin avaimeni lokeroon, mutta sain ne hyvin takaisin.
Sunnuntaina kävin Mbaressa. Minut kutsuttiin sinne. Olin aika paljon vain Assanin kaverin vaimon kanssa, mikä oli ihan ok, mutta halusin A:ta. Lopulta sain tuntini hänen kanssaan, oli kiva jutella. Käsi kädessä hän lopulta saatteli minut bussille. Ei tullut itse vielä, ei se mitään, kyllä minä pärjään. Yksin sinne meninkin, vähän eksyilin, mutta löytyi vihdoin oikea paikka. Pääasiallinen syy oli flyeri ja pojat tekikin siihen muutoksia, jotka pitäisi tehdä tässä joku kerta.
Mulla on ollut tosi paha viikko, olen myös maannut pitkälle iltapäivään kirjalukijan kanssa sängyssä ja päättänyt olla tekemättä mitään. Olen silti kuitenkin lopulta noussut ja pedannut ja lakaissut. Tiskiainetta ei ole ollut, joten en ole voinut tiskata.
Nyt ostin siis lähes kaikkea. Kissalle hiekkaa, maissijauhoa sadzaan, ison pullon astianpesuainetta. Unohtui vessapaperi ja vessanpesuaine, mutta ensimmäistä lähden hakemaan ehkä huomenna. Riippuen olosta. Kun nytkin se on sekava, ehkä övereitten takia. Yritän tehdä jotain töitä, mutta takkuaa. Yritän viestittää Thelman kanssa muutosta, mutta en saa vastausta, eikä hän vastaa puhelimeen. Toivottavasti vain kiireistä. Meidän piti tosin mennä tänään sopimaan internetistä, mutta en ehkä olisi itse kyennyt. Olen myös pyykännyt ja vihdoin tiskannut, lakaissut lattiat ym. Mutta toivon, että se muutto nyt oikeasti onnistuisi, minulla on rahat jo valmiina muuttoa varten. Ehkä taas stressaan turhasta.
Mutta en halua herätä huomenna samanlaiseen oksettavaan oloon. Ja jos mies tulee kotiin, pitääkö sille antaa siksi että se tulee? Se kuitenkin taas katoaa.
Maahanmuuttovirastossakin pitäisi käydä. Bussirahaa minulla nyt on, se on hyvä. Bussirahaa Mbareen asti, jos sinne tulee kutsu. Sinne lähden, vaikka kuinka oksettaisi. Tiedän, että se helpottaisi sitten, vaikka viimeksi minulla oli ahdistusta silti.
EA on ollut hämmentävä, kun hommani ovat olleet sellaisia, ettei niissä kestä kauan. Olen lähtenyt aikaisin pois. Niinkuin nytkin. Koneessani on viruksia, mutta en saa hoidettua niitä pois. Ne sotkevat muistitikkuni, en uskalla käyttää tikkua.
Onpa varmasti sekava teksti. Kello on puoli viisi. Minulla on 2 pulloa kokista ja 2 tölkkiä energiajuomaa. Nyt en osaakaan juoda niitä, mutta ne pitäisi piilottaa mieheltä kun ja jos hän tulee. Mazoepullosta sanoin, että meillä on mehua nyt. Ostin hänelle pesusienen myös (en tajua miksi, olen liian kiltti) ja kissalle leluja tarjouksesta, mutta eivät ne ole kovasti kiinnostaneet. Yksi tyyny vain.
Sain haettua toisen lävistyksen nenään. Siihen on tulossa ketju, mutta emme ole löytäneet ketjua. Haluaisin lisää lävistyksiä, mutta raha. Ehkä sitten joskus. Nyt ahdistaa taas. Saisi Thelma nyt vastata minulle, että saisin vähän rauhaa. Hien olo, mutta ei enää ole niin lämmin. Suurin osa pyykeistä jo kuivia, olisi hyvä saada ne kaikki vaatekaappiin jo, koska pesuaine on salaista. En voi aina olla se, joka ostaa kaiken.
Aa ahi, Thelma vastaa nyt muutosta!!
No comments:
Post a Comment