Kuopassa

Olin tosi pahassa kuopassa uudesta vuodesta lähtien. En halunnut olla hereillä, otin niitä aiempia ahdistuskohtauslääkkeitä, että nukkuisin, mutta sitten se ei enää toiminut. Oli pakko ruveta tekemään ja ajattelemaan jotain muuta.

Mutta kävin mä Mbaressa Assanin luona. Oli niin tarpeellinen päivä mulle. Assan kertoi mulle bussipysäkin millä jäädä, soitin, että olen tässä nyt. Hän lähti tulemaan. Menin ostamaan juomaa, kun oli jano ja jäin sitten juttusille tyyppien kanssa siinä. Ja sitten yllättäen joku koputti olkapäähän ja sitten olinkin rutistavassa halissa. Tyypit naureskeli siellä taustalla, kun olin jo ehtiny kertoa, et mun ystävä tulee hakemaan mut siitä. Kunnon ystävähali. Hih. Mutta sitä tarvitsin.

Vietin päivän siellä, Assan huolehti mun syömisistä ja juomisista. Itseasiassa se meni sitten olutlinjalle, kun pojat oli perustanu baarin myös ja siirryttiin pian sitten sinne baarin puolelle. Oli ihana olla siellä, vaikka Assan tietysti haahuili muuallakin, mutta jo se, että mä olin siellä, teki hyvää. Siellä oli yks tyyppi, joka oli ollut mukana noutamassa mua lentokentältä, kun tulin Australiasta ja Assan pussas mua.  Eli turvallinen tuttu.

Kaupungissa kombin vaihto. Copacabana.

Mbare

Poikien Baari. Assan ja se Australianreissututtu.

Sainpas naurun kameralle.

Mbare

Poikien toinen toimisto. Tälle pitäis tehdä flyereita ja pojille käyntikortit. 

Sovittiin, että lähdetään yhtä aikaa, niin mun ei tarvi huolehtia pimeydestä tms. Lähettiinkin sitten niin, että lopulta oli pimeä, kun oltiin kaupungissa ja kuljettiin käsi kädessä bussiasemalta omien bussien pysäkille. Mä menin kalliimmalla, koska se toi lähemmäksi, A lähti halvemmalla, kun jää aiemmin. Oli niin hyvä olo, että pimeys tuntui ihan normaalilta ja kävelinkin ihan rentona pysäkiltä sen parisataa metriä kotiin.

Mutta joo. O on ollut pois 8 yötä! Ja mä olen ollut niin pohjalla. En edes uskonut sellaista pohjaa olevan. En jaksanut yhtään mitään, en edes lukea. Ajatukset lähti jonnekin ja näin valveunia. Nukuinkin. Makasin. Taistelin jaksanko tehdä ruokaa vai en. Yleensä en.

Eilen aloitin pienestä. Nousin ylös. Tein sen ruoan. Sitten päätin mennä tiskaamaan. Vähän piti nojata altaan reunaan välillä, mutta selvisin. Kannoin itselleni pesuvettä (miksi kannan, kun se tulisi hanasta suoraan kylppäriinkin? Olen kai liian rutinoitunut kantamaan sen niin). Kävin pesulla. Laitoin leffan taustalle ja yritin seurata.

Ja päätin, että aamulla kun herään viiden maissa kuitenkin, otan överit ja jatkan lukemista/yritän nukkua ja pääsen sitten liikkeelle. Ja niin tein. Miksi toimin vain övereissä?

Mutta sain soitettua Environment Africalle, menen tapaamaan Innocentia huomenna klo 10. Jospa sieltä tulis jotain tarkoitusta elämälle. Kävelin kaupoille ja hymyilin hyville muistoille. Kävin ostamassa uuden hellan vihdoin ja kaikkea helppoa syötävää, jos iskee fiilis, ettei kykene kokkaamaan. Mutta nyt mulla on uus toimiva hella jee!

Että yritän kavuta täältä kuopasta taas. Energiajuomien ja pähkinöiden avustuksella!

(Kuvat perjantailta)

Video baarista.