Kevyttä ahdistusta ilmassa. Niinkuin aika ei kuluisi. Niinkuin pitäisi keksiä sille jotain tarkoitusta, Mutta makaan sängyssä, silitän, huomaan, että olen unohtanut dödön aamulla. Ei se mitään, mietin myös menisinkö uudelleen pesulle, mutta en taida jaksaa. Huomenna sitten. On vähän suunnitelmia viikonlopulle, mutta kerron niistä sitten. Etukäteen kertominen pelottaa ahdistuksesta kärsivää.
Mulla on kädessä tikki. Kissa karkasi yksi aamu ovesta ja joutui naapurin kanssa tappeluun. Ja mä vaan säntäsin pelastamaan mun vauvaa, joka sitten tappelumodessa puri mua aika kovaa. Kylpemisten ja muiden jälkeen lähdin Pacific-clinicalle Mabvukuun. Sain ootella aika kauan, mutta sain kyllä sitten hyvää palvelua. Menen toistekin. Tosin oli tuttu klinikka muutenkin.Assan oli siellä ajettuaan kolarin. Laitoinkin viestiä, että nyt mä olen vuorostani täällä.Tikki tuli, paljon antibiootteja, piikkejä jne. Että eiköhän se oo hyvin hoidossa. AInakin tuntuu paranevan ihan ok.
Assanin kanssa ollaan viesteilty ja koitettu nähdäkin, mutta ei vielä ole osunut kohdilleen. Harmi. Mulla on ikävä. Ei ikävä sillä lailla, vaan ikävä seuraa, ikävä juttelua, ikävä kumppanuutta. Koska meillä vaan toimii. Mutta se siitä. Zeetä ei oo kauheesti ikävä. Olihan se ok ja ihan kiva ja sillee, mutta liian pomottava. Tosin aika oli lyhyt.
Ahdistus. Sinä perkele. Mene pois. Nytkin se kalvaa ja on sitä mieltä, että jotain on pielessä. En osaa kirjoittaa, kun ahdistus sanoo, että teet sen väärin. Miten voin tehdä sen väärin? Sehän vain tulee. Sade on oikeastaan aika kiva, mutta tarvitsen paljon aurinkoa. Ja toivottavasti lauantaina ei sada, kun on ulkoilmojuttua toivon mukaan tiedossa. Mutta mä tunnun tarvitsevan muutenkin aurinkoa paljon. En kestä, jos on monta päivää pilvistä. Täällä onneksi harvoin on, eikä kylmäkään Ole 2 viikkoa veljen tuloon. Aikä lentää. Suunnitelmia on, mutta toteutus on taas eri. a Ahi kertoo, etten osaa nyt kirjoittaa, joten lopetan, Kuvia.
'
Unohdin. Danin. Ikävä
No comments:
Post a Comment