Blogiystäväpäiväkirja

Teen vielä kolmannen postauksen tälle päivälle, jos se vaikka auttais ja ystäväpäiväkirjathan oli ja on parasta eikö vaan. Lisää niitä. Kukaan ei ikinä haasta mua mihinkään, mikä on harmi, toki voisin napata niitä mukaani tuolta kun tulee vastaan, mut nyt mut erityisesti mainittiin, joten kiitos Minna haasteesta ja täältä pesee!

Bloggaajan nimi: Virva tai Chido, riippuen maasta ja kielestä.
Blogin nimi: Hupenyu

Ikä/ Blogin ikä: Oma ikä 42v., blogin ikä vajaa vuosi. Tätä.

Aikaisemmat blogit: Monta muuta blogia on aiemmin ollut myös, mutta jos joku on niistä kiinnostunut, niin linkkailen. Ne kertoo lähinnä vaan enemmän tavoista ja uskomuksista täällä, en ikinä paljastanut mitään.

Miksi aloitit bloggaamisen? Mä rakastan kirjoittamista, joten se tulee sen puoleen automaattisesti. Tämän kyseisen blogin kohdalla toivoin, että se olisi auttanut pääsemään vähän helpomalla ahdistuksen suhteen, kun purskautan kaikki ulos, mutta samassa suossa edelleen mennään.

Mistä aiheesta postaat mielelläsi? Mä kirjoitan varmaan eniten tästä ahdistuksesta ja pstd:sta ja mitä kaikkea se aiheuttaa ja miten se näkyy mun elämässä. Ja toki sit ihan tätä normaalia elämää täällä, tietysti Afrikka-asioita, mitä teen (jos jotain joskus tapahtuu) jne.

Mistä aiheesta et postaa mielelläsi? Joo, mäkään en mielelläni kenestäkään ulkopuolisesta, mutta teen sitä silti, koska on tiettyjä ulkopuolisia, jotka vaikuttaa mun elämään niin paljon, että jos jätän ne pois, niin en voisi kertoa juuri mitään. Mutta tämä koskee siis enemmän sitten tietysti heidän henk koht elämäänsä, se on eri asia kuin se, miten heidän toimintansa vaikuttaa muhun ja mun ahdistuksen kanssa elämiseen.

Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan? Tällä hetkellä en kovinkaan paljon. Tää on paikka, jonne purskautan kaikki ulos ja en jaksa välittää, jos tämä ei näytä kauniilta tai tekstiä on vähän tai se on sekavaa tai jotain muuta. Tää on mun elämästä kertova blogi ja sen mukaan mennään. Kuvia yleensä haluaisin lisätä antamaan vähän väriä ja niitähän mulla toki riittää ja niiden suhteen en ole kovin kriittinen, koska tiedän, että saan täältä paljon kivoja kuvia, onhan tämä niin kaunis maa.

Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana? No, stressiä tietysti siitä, että löytyisi sopiva uusi koti, kun tästä ei tullutkaan sitä pysyvää niinkuin luvattiin. Ahdistus on aina mukana, se kulkee tuolla sisuksissa möykkynä, mutta ei sekään kai ole mitenkään kulissien takana. Kulissien takana tapahtuu ehkä enemmän semmoista ei niin hyväksyttyä ahdistuksentappoa, mitä en aina kirjoita, mutta joskus se tulee esille. Kulissien takana kannan myöskin kotiin 10 kg perunasäkkejä ja kissanhiekkasäkkejä, käytän noita ns. laittomia takseja, normaalia kauppatoimintaa siis, kulissien takana istun ilman alushousuja hellemekossa koneen vieressä ja mietin, että mikä vois nyt auttaa tähän tilanteeseen ja oloon. Kulissien takana en osaa juoda tarpeeksi, kulissien takana makaan joskus peiton alla vain odottamassa vettä. Mutta onko ne kulissien takana? Ehkä ne tulee kuitenkin ulos. Vaikea kysymys siis. 

Blogin kautta olen saavuttanut: En tiedä. Lukijoita kaiketi on, mutta harvoin saan kommentteja. Olisi kiva saada joskus tukea tuntemuksille tai sairauksilleen, mutta ymmärrän, että sitä on vaikea ymmärtää. Mutta olen saanut kirjoitettua kaiken ulos, kaiken sen, mitä mulle on tehty ja kuinka sen jälkeen sekosin itse ihan totaalisesti. Olen saanut ulos kaiken hullun mitä olen tehnyt ihan vain ahdistuksissani. Kai se on saavutus kuitenkin?

Blogisalaisuutesi: Ei ole salaisuuksia.

Suosikkisovellukseni: Instagram on ihan mun ehdoton. Jos on paha olla, niin usein siirryn sänkyyn vain selaamaan instagrammia. Whatsapp on hyvä pitää yhteyttä suomituttuihin, joten se on tietysti yksi. Sportstracker. Ei sillä, että haluisin prassailla tekeväni jotain, vain se on todiste itselleni, että olen pystynyt johonkin.

Lempibloggaajasi: Mun lempiblogit on kännykän lukijassa, joten katsotaanpa. Moottoritiellä on puuma, Gili Trawanganilla asuva "hullu kissanainen", jonka tyylistä kirjoittaa pidän plus tietysti se, että hän on myös ulkosuomalainen ja ne kissat. Respect! Tuulitunnelissa, normaalia arkielämää ja samoja fiiliksiä usein kuin itselläkin. Tasapainoilua ja tassunjälkiä, ystävä ja myös tuki. Lisää saa tarjota, vaikka pää tällä hetkellä keskittyykin aika lailla omiin asioihin. Luen toki tosi paljon myös muiden ulkosuomalaisten blogeja, mutta lapsettomuuden takia on vaikea lukea hyvin monia niistä, koska niissä on aina lapsia ja jos blogi on vain lapsielämästä, niin en pysty. Joitakin poikkeuksia on, mutta niissä on sitten myös sitä paikallista väriä mukana.

Mikä erottaa blogisi muista blogeista? No, ehkä se, että bloggaan tavallisesta (jos nyt ahdistus/pstd-elämä voi sitä olla)elämästä eteläisessä Afrikan maassa, joka on tällä hetkellä aika kriisitilanteessa.

Paras blogimuistoni: Ei ole nyt mitään erityistä jäänyt mieleen.

Kenet haastan mukaan? Mintti! Jaksamisesi mukaan toki. Ja muutenkin kuka tahansa saa tarttua tähän jos haluaa.

Kiitos ja kumarrus.