Aamun shokkitila

Mähän herään yleensä aina siihen tunteeseen, kuin joku ois lyöny mua moukarilla päähän ja kaikki hermot menny shokkiin. Niin tänäänkin "aamulla" (itseasiassa se oli jo puolipäivä, mutta olin juuri herännyt, koitin jotenkin saada itseäni turvassa peiton alla kasaan), kun Thelma koputti oveen ja kyseli, että jos voisin kerätä pyykkini narulta, et paikallinen ZBC (Suomen yleä vastaava) on tulossa käymään. Voisin laittaa sit kosteat myöhemmin takaisin narulle. (No niitä ei sit hirvees ees ollut, aurinko kuivattaa aika nopsaan tällä hetkellä).

Mut nyt istun tässä pelkkä hellemekko päällä, mietin, että mitä hemmettiä mun pitäis tehdä, syödä (nälkä kai on?), juoda (jano, mut en osaa ikinä pitää itteeni kunnossa juomisen suhteen, juon AINA liian vähän, se on ollut mulla ties mistä asti, 20 vuotta tai jotain), tehdä jotain yhden ahdistushaasteen suhteen, tehdä unelmakarttaa kämpästä jonne haluaisin muuttaa (tai siis kun pitäis muuttaa), yrittää parannella lävistystä, joka otti itteensä tästä pölystä ja hikoilusta (se otsan microdermal), kirjoittaa kirjeitä, mitä ihmettä mun pitäis tehdä??? Oon vaan edelleen ihan moukarinlyömä ja normaalisti se olis menny aika pian ohi peiton alla, mut nyt mut pistettiin huhkimaan pyykkien kaa ja se jäi jotenkin päälle.

Kissalla oli hepuli, kunnes se siirtyi vaatekaapin päälle nukkumaan. Jos se ei olis made in Africa, niin menisin perässä,

Anteeksi, ettei nyt oo mitään järkevää sanottavaa. En ees tiiä miks se ZBC on tänne tulossa, tolla galleriallako se meinaa pröystätä?? Hyvän tähen, en jaksais. Munhan piti auttaa siellä galleriassa, sitähän varten se mun perässä juoksi ja tarjos tätä paikkaakin, mut kaikki kaatui sitten kaasuhellaan. KAASUHELLAAN. :D En tiedä itkeäkö vai nauraa.