Olemassa vai olematon.

Kirjoitin tämän Facebookkiin, mutta kopioin sieltä, kun en jaksa enempää kirjoittaa tai alkaa taas itkettää liikaa. Eivätkä kaikki, jotka tätä lukevat, näe sitä sieltä, joten ei se kai haittaa.

Oli mahatauti pe ja la. Minulta kysyttiin kyllä miten jaksan ja voisin kokeilla juoda sitä yhtä yrttiteetä, jonka hän lähtiessään valitsi. Mutta ei kysynyt mitä voisin kuvitella syöväni, eikä edes tuonut mitään. Nyt maha on ok, paitsi että oksettaa, kun se on niin tyhjä, kun ei ole mitään syötävää ja on liian heikko olo lähteäkseen ostamaan sitä jotain mitä voisi kuvitella syövänsä vaikka oksettaa. Ahdistuskin oksettaa. En sitten oikeastaan tiedä kumpaa tämä on.

On tiskaamatta, on petaamatta, on lakaisematta. On vastaamatta sellaisiin viesteihin, joissa pitää teeskennellä, että kaikki on ihan ok. Nyt istun lähes kaksinkerroin pöydän ääressä ja luen blogia. Kissa meni juuri peiton alle nukkumaan. Kun sinne peiton alle pääsi niin helposti, kun oli petaamatta ja se oli vain viskattu syrjään. Sinne oli syntynyt helppo kissanmentävä käytävä.

En jaksaisi elää, ellei olisi tuota kissaa. En kestäisi, että kissa joutuisi jollekin muulle, joka ei ehkä pitäisi siitä tarpeeksi hyvää huolta. Toisaalta minäkään en nyt juuri jaksa leikkiä edes, perustarpeista pidän kyllä huolta ja vessassa rapsutan korvan takaa tai hännän tyvestä. Kyllä se yöksi tulee polvitaipeeseen nukkumaan. Mutta ehkä minä en olekaan sille tarpeeksi hyvä? Ehkä se joku muu olisi kuitenkin parempi ja minun ei tarvitsisi enää olla (olemassa)?