Thursday, 8 March 2018

Yksi yö

Se oli yhden yön kotona. Aamulla ei tullut vettä, kun putki oli haljennut ja se oli mun vika ja "meitä" oli huijattu jne. Onneksi vuokrantantaja sattui olemaan kulmilla ja sanoi suorat sanat. Kypsytti silti. Vesi oli juossut sen kolme päivää ihan nätisti kun mies oli pois, joten turpa kiinni.

Sanoin, että haluan erota. Kuulemma vetelin yliannoksia jo Court Roadilla (mulla ei ollut vielä edes lääkitystä silloin, koska kaikki oli ok, sain lääkkeet Rossal Roadilla, kun mies alkoi katoilla ja hajottelin puhelimia asvalttiin) ja että samat tarinat aina. Ensimmäisen yliannostuksen otin Downingilla (joo, me ollaan muutettu paljon) ja senkin sen takia, että hän oli ollut vkl pois. Samaan paikkaan sattui se rotanmyrkky, siitä näkee kuinka hajalla olin. En jaksanut riitaa enää, olis voinu mainita hänen viinankäytöstään jne, mutta ei se olis sitä nähnyt. Sokea itselleen.

Mulla on pullo itellä vieressä. Päivällä tuli viesti entiseltä vuokrantanajalta, että hän ottaa storage fee helmikuun alusta, kun auto on ollut siellä. Vastasin kipakasti, että näistä asioista sovitaan yhdessä, eikä niistä varsinkaan ilmoiteta reilua kuukautta myöhemmin. No, ilmoitin miehelle tästä. Miehen asia setviä  tää juttu, mä en ala, mulla on ihan tarpeeksi itellänikin tässä päässä kaikkea.

Portilla on uusi lukko. Sain avata sen vieraalle miehelle, kun luulin, että se on O. Ei ollut
 (Nyt se tuli kotiin ja väitti, että oli portilla muka puoli tuntia, no ei näkynyt silloin kun tuolla miehelle portin avasin ja siitä on vain 20 min, sen verran kuin olen tätä kirjoittanut ja tapellut tuon kanssa kun se keksii tarinoita päästänsä, ja altaallakin istuin pitkään ennenkuin tulin sisään, joten olisin kuullut, jos joku koputtaa porttia. Sick and tired of these stories.)

On vaan niin hemmetin raskasta. Haluan erota ja en halua erota. Syyt miksi en on ihan typeriä. Haluan seuraa. Paras kaveri ei uskalla tulla tänne, kun vuokranantajan mies on tuttu. Fuck it. Siitä ollaan tapeltu. Sen pitäis maksaa mulle rahaakin. Kyllä te tiedätte kenestä puhun. Kuulemma hävettää, ettei ole saanut maksettua rahaa jne jne, mut ne rahat oli sillä jo. Se vaan joi ne. Ne ois ollu mun ruokarahaa. Mut mitäpä sillä ruoalla kun kaiken voi juoda. Sanoin, että unohdan sen. I forget you, you are nothing. Ei tullu vastausta enää sen jälkeen. En aio mennä tekemään flyeria, vaikka kuinka pyydettäis (ja vaikka mieleni kuinka haluaisi, että mene mene mene. En mene. Mua ei oo autettu kertaakaan, kun oon oikeesti apua tarvinu, mut mulle itketään et istutaan juoppoputkassa, tuu maksaan. Just joo prkl.

Huomiseksi on reilu kymppi ruokarahaa. Mies leikkaa tuolla kaalia (haistan sen), 30 senttiä. Soijarouhetta, en muista paljon. Perunoita kaupasta ei mitään hajua. Mun suuntaan kävellessä ei ole torimyyjiä ja jos otan perunoita 4 dollarilla, niin hajoan kantamuksiin. Ja sitten on se, että haluaisin ostaa viinaa ja lantrinkia (tosin tuolla on mazoee, et selviän silläkin kyllä), mutta miksi haluan juoda. Miksi en kestä, että se ei tule viikonloppuna kotiin? Miksen voi vaan antaa asian olla? Lukea, kirjoittaa, tehdä töitä (siellä on kuulemma kiire, ja hetken teinkin hommia, mut nyt en enää voi, kun entäs jos joku lähettää vehkeensä kuvan. Mitä selitän miehelle.

Leviää pää. Leviää pää ton juttuja kuunnellessa.

Sit on putkimies. Meillä on jotain. Mutta en halua rikkoa mitään. Muttakun ei sille voi mitään, että meillä on jotain menossa. Mä alan sotkeutua näihin solmuihin taas. Mut en voi sille mitään, et jos mies on pois suurimman osan ajasta sitä alkaa kaivata jotain. Kaivata huomiota ehkä. Ja nyt olen sitä taas saanut. Se oli liiankin helppoa. En edes tiedä miten se kävi. Miksi siis murehdin eroa? Kun kerran uudet ihmiset tulevat niin pian ja helposti. Tai en tiedä pian. Tässä oli pitkä aika, ettei ollut ketään. En kai jaksanut. Ei olisi ollutkaan.

Vuokranantajan piti hoidella mulle galleriahommia, mutta ei se mitään tee. Pyysin sitä tulemaan hakemaan mut, mut mutta ei se tullut. Kuun alussa piti olla jotain ja se erikseen ilmoitti siitä mulle, mutta eipä tullut kysymään mua. Olen lupautunut siihen hommaan.

Environment Africalle en ole mennyt. En edes mailia lähettänyt. Hävettää. Mutta on niin paljon kaikkea tässä, on ollut tuo oleskeluluvan säätö, nyt koitan ottaa selvää eron suhteen. (En kestä 2 vuotta, en!) Muttakun senkin pysyvä oleskelulupa tietysti maksaa ja eihän se oo mun rahoista. Olis voinu hakea jo. Mutta pitääkö mun hakea sitä vielä ollessani naimisissa vai käykö jo eronnut? Mun on pakko mennä sinne ma kysymään lisää. Se mies, jolta viimeksi kysyin, hoiteli muuten meidän paperihommiamme 5 vuotta sitten. Mutta se mies myös sanoi, että ketään ei haluta heittää ulos, mutta miten se sitten tehdään. Voinko olla eronnut jo ja todistaa, ettei mies ollut sopiva aviomieheksi. Laillisesti olen ollut täällä 5, joten minulla on oikeus pysyvään oleskelulupaan. Mutta millainen se on, onkin sitten toinen juttu.

Ehkä tämä tästä, mies toi ja halkaisi avokadon, en halunnut sitä nyt! Prkl miksei voi kysyä?!

Jotain kuvia kaupungilta ja appiukon muistotilaisuudesta.


















Maahanmuuttovirasto vasemmalla, terapia oikealla.


Tulossa lakitoimistosta. Kuudes kerros puuh



Joku sais jo korjata altaan uintikuntoon, aineet kuulemma on jo. 


No comments:

Post a Comment