Paljon.

Olen (olemme) muuttaneet. Mies katoilee yhä, yleensä pois 4 yötä. Saanut puhuttelun vuokranantajalta, joka on siis tuttu. Ei auta mitään, taas on pois. Pe vielä sanoin, et kotiin sit. Joojoo oli sanat ja ei tullu. (Siinä oli muuten Assankin, miksi, en tiedä miksi se oli Kamfinsassa.) Mutta lähdin vain nopeasti pois, enkä jäänyt juttelemaan yhtään mitään kenenkään kanssa. KUMBA! Mikä siinä kotiintulossa on niin hemmetin vaikeeta.

Mutta koti on ihana! WC:n kanssa on vielä vähän ongelmia, se vuotaa lattialle. Mä olen sitä mieltä, että se on se pönttö joka vuotaa, eikä että se vesi tulee siihen jostain muualta, mut eihän mua kuunnella. Kuuma putkimiesrasta on käynyt tässä hoitelemassa asioita, mutta toi on vielä mysteeri. Ja sieltä pitää säiliön sisältä ite nostaa joku nuppi, kun haluu huuhdella, siitä hajos joku kahvan ja tän nupin yhdistävä tekijä. Sen kuuman putkimiehen piti tulla nyt vkl, mutta ei tullutkaan. Mutta nää nyt on tämmöisiä mulle pieniä ongelmia, joten jaksan kyllä ootella. Vessa kuitenkin toimii, mulla on kylpyamme ja siisti kylpyhuone vain itselleni, simpukanmuotoinen lavuaari, keittiökin jotenkin toimiva nyt. Ihanaa, että on tiskiallas ja voin heti huuhdella astiat jne.

Mutta silti on ahi. En tajua kertakaikkiaan. Eikö pää vielä tajua, että ainakin koti on nyt hyvä, sopiva pieni yksiö mulle ja kissalle. Koska eihän tota miestä ikinä täällä näy.

Puhuttelun jälkeen olin sille mukava, annoin seksiä kun se pyysi, pesin kaikki pyykit, kun ostin ITSE pyykinpesuainetta (ne on tosin vieläkin narulla, kun on satanu monta päivää putkeen, ei ne kuivu ikinä) ja silti hemmetti se KUMBA. Sinne ei vaan osata tulla. Tai DEN, miten vain.

Mä olen Assanin kanssa silloin tällöin viikonloppuisin pari sanaa vaihtanut. Se on sentään vastannut, se on ollut pahoillaan, että mulla on paha olo. Uskaltaisipa se tulla tänne yöksi. Mutta sitten kävisi se perinteinen ja riski on aivan valtava.

On mulla tässä maahanmuuttovirastoasioitakin hoidettavana. Pitäis muka täyttää sama vanha hakemus, joka niillä on jo siellä mun kansiossa!! Ja syntymätodistus eli suomeks virkatodistus, sekin on siellä oikein virallisesti todistettuna. En todellakaan jaksais ruveta käymään sitä virkatodistuksen virallista hommaa läpi (äitiparka, sillehän se siellä Suomen päässä kaatuis), kun se kerran on jo siinä kansiossa. Aion mennä sinne uudestaan heti kun saan rahan, otan kopion oleskeluluvasta niinkuin pyysi, kirjoitan kirjeen, että anon oleskeluluvan jatkoa, mies saa kirjoittaa (eli mä kirjoitan) sitä tukevan kirjeen, täytän kaavakkeen, mies saa täyttää sponsorikaavakkeen ja meen ilman syntymätodistusta sinne. Kokeilen jos eivät sitä haluiskaan, "kun se teillä jo on, että eikö nyt mitenkään". Turhaa stressiä taas paperista, joka ei ole muuttunut yhtään miksikään. Noh, kokeillaan, jos se onnistuisi näin. Hyvällä tuurilla mulla saattais ne vanhat paprut olla vielä tallessa, mutta en ole jaksanut penkoa.

Noniin. Nyt pengoin. Tulos. Yksi suomenkielinen virkatodistus, jossa mainittu jo nykyinen puoliso. Lisäksi löytyi rikosrekisteriote ja kirje Zimbabwen suurlähetystöstä, että nämä paperit on ok ja hyväksytty. Mutta missä on se englanninkielinen virkatodistus? En oikein nyt tajua. Ainiin paitsi että nimikin on vaihtunut sen jälkeen ja kun se on virkatodistus, eikä varsinainen syntymätodistus, kun niitä meillä ei tosiaan ole, niin tarttisko uuden. Argh meen nyt näine papruineni sinne ja katotaan mitä siitä tulee. Maaliskuun lopussa toi oleskelulupa menee umpeen, en ehdi saada sitä virkatodistusta siihen mennessä, koska se pitäisi leimata Suomen ulkoministeriössä, lähettää Zimin suurlähetystöön Ruotsiin leimattavaksi ja kirjoitettavaksi myös ja sitten vielä laittaa postin kannettavaksi tänne. Ei ehi mitenkään päin. Aion tosiaan yrittää, että kun teillä tämä paperi täällä jo on ja mun syntymäaika ja -paikka ja vanhemmat ei oo muuttunut tässä vuosien kuluessa. Se koko hakemuskin oli ihan sekopäinen, mutta täytellään.

Että stressiä tästä joo.

Oon nyt kahdesti käyny An luona Mbaressa ja on ollut kiva olla siellä. Ei yhtään huomaa muista, että valkoisia ei siellä oo juuri näkyny. Tai no pari on peruuttanu kattomaan, et täh, mutta en jaksa noteerata moisia. Eli joo, on huomattu. Mut muuten en oo huomannu tuijotusta tai mitään. Sekin on mun kotia. Tää koko maa tuntuu mun kodilta. Mä menen sinne minne valkoiset ei mene, koska me ollaan kaikki ihmisiä ja mä voin myös kulkea siellä missä muutkin. Mulle ei ghetto ole kauhistus, enkä pelkää. Monesti nään aamulla lenkilla valkoisia kepin kanssa, mihin ne sitä keppiä tarvii? Pelottaako niitä niin paljon, että joku kävisi lähentelemään? En ymmärrä niitten keppien tarkoitusta. Ja ne on yleensä niitä, jotka on asuneet täällä koko ikänsä eli zimbbalaisia itsekin.

Maaliskuun lopussa saan hakea kansalaisuuttakin. Se voi olla pitkä prosessi, mutta sitten tuon saisi kokonaan pihalle. Mua vaan pelottaa se. Ei se kansalaisuus, vaan se, että olisin yksin. Olisinko liikaa yksin? Mun ahi pitää mua peiton alla. Ja kuinka kauan menisi ennenkuin ahi helpottaisi? Tarvisinko siihen tueksi jonkun ihmisen, joka tulisi ja pitäisi.

Kaikkea nyt. Piti mennä lukemaan jo peiton alle, kun ystävä <3 lahjoi kirjoilla ystävänpäivän kunniaksi.

Kissa on ulkoillut vapaasti, mutta valvovan silmän alla. Kaikki mennyt hyvin.

Kuvia uudesta kotimatkasta kaupoilta pääsääntöisesti.

Kotikatu

Kotiportti sisäpihalla

Vasemmalle kotiin, oikealle galleriaan.