Hupenyu: Yksin kotona kaksin.

Kotona on ollut perjantaista lähtien vain kissa ja minä. Mitenkä yllättävää? Ei ollenkaan. Tai kävihän tuo lauantaina vaatteensa vaihtamassa ja lähdin mukaansa ostamaan leipää ja kissalle oli paketti postissa ja kaikkea muuta kivaa, mutta nyt ollaan sitten jumissa taas tässä.

Olen saanut raivarit takapihalla, kun se on vain yksi kaatopaikka, oon keränny raivopäänä roskia ja eilen raahasin sieltä löytämäni lasipullot, metallit, muovit ym Environment Africalle. Ja dyykkasin takaisintullessani sieltä kissalle tuollaisen kiipeilypuun jämäpalan. Siinä se jo nukkui viime yönä, joten taisi kelvata, vaikka varmasti haisi sille edellisen kodin kissalle.

Eilen sain käytyä apteekissa ja kotiintultua kokeilin miten chlorpromazine auttaa (Klooripromatsiini, mm. Klorproman) ja voi jestas sentään, nukuin sit käytännössä koko loppupäivän ja yönkin ja heräsin aamulla kuuden jälkeen vihdoin kunnolla. Mut sit sainkin hoidettua yöämpäriasiat, tiskaukset, pyykinpesut ja lattianlakaisut ym. Että alan kai sitten herätä. Mutta pesin taas vain omat pyykkini, koska eihän tota herraa tosiaan oo näkyny, eikä se itseasiassa edes tiedä, että mulla on pyykinpesuainetta. Hah. Samoin mulla on piilossa noita soya chunkseja, joita pääasiassa nykyään syön ja mazoeta ostin pullon eilen myös, että saa edes jotain muuta kuin vettä. Senkin pistän piiloon, jos herra tänne tulee. Jostain oudosta numerosta oli soitettu kun olin pyykkäämässä, mutta en soita takaisin

En oikein jaksa. Tai siis. Tuntuu, että touhuan kyllä, kun tuota takapihaa raivasin, kotia siivonnu, soitellu vapaaehtoistyöstä ym. Itellenikin dyykkasin selkänojallisen tuolin tuosta viereisestä rytökärpän läjästä, vähän hutera se, mutta toimii. Jos löydän kunnon nauloja jostain, niin naulaan sen kasaan, eilen ei muistanut sitten poiketa rautakaupassa, mutta jos ensi kerralla sitten.

Ja mulla on tässä yks juttu meneillään, jonka pitäis tapahtua ensi viikolla, mutta siitä kerron lisää vasta sitten, kun kaikki on oikeasti tapahtunut. Taikauskoa, pois moinen minusta! Mutta se tulisi tarpeeseen. Ei se taikausko siis, vaan se mikä pitäisi tapahtua.

Sormet on jäässä. Eilen söin 500 g törpön vaniljajogurttia ja mustikoita sen kanssa, mutta illalla en tosiaan jaksanut kokata sitä perinteistä typerää soijajuttua, joka tulee jo korvistakin ulos. Jos Oxx ois tullut, niin se olis varmaan sitten laittanut jotain, muttakun ei tullut niin ei sitten. Yhden yön nukuin muuten vahingossa ovi lukitsematta, kun unohdin lukita sen, mutta mitäs pienistä. Nukuinhan täällä 2 kuukautta niin, että ovea ei saanut edes kiinni, mitäs tuommoinen lukitsemattomuus siihen verrattuna on. Heh.

Mutta niin. Sormet tosiaan jäässä. Ei ole aamupalaa. Jos saisin valita, niin söisin aamupalaksi aina jotain jogurttia marjojen ja hedelmien kanssa. Mutta ei ole rahaa. Lounastakaan en yleensä syö tai jos syön, niin se on sitten sitä samaa soijaa ja kaalia jne, jota sitten syön illalla taas uudestaan. Voisihan sitä ostaa vaikka sugar beans tai kapentaa (pikkukalaa) myös, mutta en osta ainakaan vielä, miehen pitäis tehdä asialle kans jotain.

Toisaalta siis hyvä, ettei sitä ole näkynyt, eihän se maksa vuokrastakaan yhtään mitään.Ja käyttää mun nettiä, mutta ei kai se puhelimella niin paljon saa kulutettua. Videoita tietysti, mutta oon koittanu sanoo, että rajoittais vähän niitä. Pitäis muistaa sulkea modeemi, kun lähden jonnekin, ettei se voi sitä käyttää vaikka talon ulkopuolella istuessaan tms. Mua vaan pelottaa, et se tulee sit sisään vaikka ikkunasta ja ei sitten sulje niitä kunnolla kissan takia ja aaaaaa. Peloti.

Marraskuun ensimmäinen. Sadekauden pitäisi alkaa tässä kuussa. Viime vuonna se oli aivan järkyttävän paha, asuin siinä erehdyskämpässä ja voin todella todella pahoin. Ahdistus oli aivan jäätävää ja vedin övereitä koko ajan, 200 kpl purkin pameja viikossa jne. Eikä se muutto takaisin kämppikseksi auttanut yhtään, ahdistus vaan paheni. Ja sitten se edellinen kämppä. Periaatteessa ok joo, mutta ei vaan toiminut.

Nyt on sentään kiva kämppä, vaikka onkin peltikatto eli kun kunnon ukkosmyräkkä iskee, niin korvatulpat korviin vaan. Onneksi ne ei yleensä kestä pitkään, ei täällä mitään päivien tai viikkojen sateita ole. Suurin osa on tunnin (sinne tai tänne) kuuroja. Joskus on tullut rakeitakin, niinkuin meidän hääpäivänä 19.3.2013. Istuin yksin kotona ja rakeet hyppi sängylle katon pellin raoista. Oli aika absurdi fiilis.

Mä haluaisin ensi vuonna alkaa hakea sitä kansalaisuutta, jos sen saisin, niin olisin niin paljon vapaampi täällä. Mulla olis siihen oikeus tosiaan 19.3.2018 lähtien, kun tuleee 5 vuotta tuosta oleskeluluvan saamisesta. (Tai taisi mennä pari päivää yli tuon 19.3.) Kaksoiskansalaisuus on edelleen vähän sekava täällä, lakimiehet ei siitä niin paljon tienneet, mutta siitä on ollut puhetta ja asia on ainakin ollut valmisteilla. Joten voinhan ainakin mennä sinne inhoamaani Makombe buildingiin kysymään mitä siihen vaadittaisiin, samalla kun haen sieltä uutta henkkaria, kun vanha menee umpeen samalla kuin nykyinen oleskelulupani.

Olen miettinyt tässä myös englanninkielisen blogin avaamista¸ mutta riittäisikö mulla energia kaiken kirjoittamiseksi englanniksi. Toisaalta asiat tapahtuvat täällä sillä kielellä, joten joskus voisi olla helpompikin kirjoittaa niin. Katsotaan. Mutta vaikka kirjoittaisin asiat rehellisesti, niin se voisi olla anonyymi, joten en tekisi siitä suljettua, ainakaan aluksi. Enkä käyttäisi siihen bloggeria. Katsotaan.

Otin pienet överit Lyricaa pitkästä aikaa, niin olo alkaa olla aika helpottunut. Tekisi mieli mennä uimaan, mutta katsotaan. Halusin jo eilen, muttakun tuo lääke sammutti valot. Onhan se auki neljään, että ehtiihän tässä.

Joku isoäiti on soitellut minulle ja soitti äskenkin, kertoi, että hänellä on tytär Saksassa, joka on nyt tulossa käymään ja haluaisi, että tapaisin tämän tyttären ja että tapaisin hänetkin ennen sitä. Mikäs siinä, vaikka en tiedä yhtään mistä tässä on kyse. Sen verran on tieto korviini kantautunut, että hänet oli ensin ohjattu Baba Nyashan luo, jonka tytär Nyasha on siis myös Saksassa, mutta sitten hänet oli ohjattu edelleen minun ja Oxxin luo. Eli siis käytännössä minun. No. Jos ei rahaa vaadita, niin no problem, tavataan vaan.

Että sitä samaa täällä vaan. Jotain koitan aktivoidakin itsessäni. Juoksemista. Kaupungissa on tullut käytyä ja uusi reissu suunnitteilla, vapaaehtoisuutta olen koittanut saada tehtyä. On ollut jotain tiettyä raivoa usein ja se on tuntunut pahalta. En osaa käsitellä sitä tunnetta.

Haaveilen siitä, että saisin ostettua itselleni jääkaapin. Että saisin sinne jogurttia ja marjoja. Saisin sinne maitoa, että voisin ostaa muroja. Jotain muuta kuin vain pelkkää illallista vain.

Pitäisi siivota ennenkuin sadekausi alkaa!! Argh!!