Kivuus ja väsymys.

Mä olen ollut nyt niin väsynyt, että ei ole tullut kirjoittamisesta mitään. Mut olo on ollut hyvä, joten plussaa siitä siis.

Oon tuplannut mun juoksukilometrit kahdessa viikossa, eilen vedin jo paria sataa metriä vaille kympin. Olisin voinut sen kympin rikkoakin, kun ei tuntunut yhtään siltä, että pitäisi lopettaa juokseminen. Mulla on jo hyvä suunnitelma seuraavaksi lenkiksi, katsotaan onnistuuko huomenna vai meneekö maanantaille.

Mä olin eilen kaupungilla. Ei mulla kai mitään varsinaista syytä olisi ollut, mutta menin treffaamaan yhtä netissä tapaamaani miestä. Ihan kiva oli tunnin verran jutella, kerroin kyllä tilanteeni ja ollaan ihan hyvin kummatkin kartalla siitä, että mitä tässä nyt on. Kahden viikon päästä lähdetään toivottavasti Great Zimbabwen raunioille, hän lupasi maksaa mun bussimatkatkin ja kaikki. Se olisi sunnuntaina, ja päivän reissu vain, joten ei tarvitse mainita Oxxille. Tai mainitsin eilen sen verran, että haluaisin mennä sinne.

Oxxin kanssa pärjään edelleen lähinnä vain ystävä/kaveripohjalla, mutta mitään muuta en haluaisi. Juttelu on ihan ok, mutta ei mitään mun sisään kiitos. No eilen tuli, mutta annoin sen tapahtua. Ja se itseasiassa sitten laukaisi jotain, joka on eduksi sille, jota on viikon päästä tiedossa.

Että aika levollista täällä. Hyvähän se kai. Pakosuunnitelma on olemassa ja nyt vain odotellaan ja otetaan rauhassa. Siksi kai tämä rauhallisuus ja toisaalta välillä myös euforinen hypomania.

Ainiin, tapasin sattumalta Paurosin pääpostin edessä. Olin ensin menossa ostamaan postimerkkejä sieltä, mutta en jaksanutkaan mennä, mutta onneksi kuitenkin kurvasin siihen lähelle. Paurosikin tuumaili, että voidaan kyllä mennä yhdessä ulos, päivällä vaikka vaan hengailemaan. Se on ehkä vähän yllättävä tyyppi mun kavereissa ja tutuissa, mut tuntien, mutta ehkä se onkin se juttu.

Paurosi tuossa tuon valkoisen auton oikealla puolella. Tässä vaiheessa en ollut vielä tunnistanut häntä. Mutta kuvassa tosiaan myös meidän pääposti kaupungissa.

Ton kaa lähettiin aamulla matkaan. 

Jonathan on mun "veli", koska tulee myös muualta, Kongosta. Jonathan vaihtoi pariston mun kelloon ja möi mulle myös uuden kellon. Kiitos Jonathan!

60 vuotta. Suomi, vähän mallia tästä! Eli toi pastori siis oli "parantanut" lasta toivovia naisia kertoen, että hänen pitää laittaa lääke sisään peniksellään. Että tuota joo...

Arpia on taas, viime viikonlopulta.. Ja tuo violetti sitä kelloa. 

Näkymä Park Streetiltä eli mun bussipysäkiltä kaupungissa. Odotin juuri kombia tulevaksi.

Korkeakattoinen kombi, ah mitä luksusta!

24 korttia. Varmaan puolen vuoden ajalta kerätty pikkuhiljaa rahatilanteen salliessa.

Tired but happy.

Koulupojat riekkui jalkakäytävällä. Vastasivat kohteliaasti tervehdykseeni ja kysymukseeni Muribhoo, ootteko ok?

Väsynyt, mutta ok.

Tuuli liehuttaa pyykkejä, jotka kuivuvat parissa tunnissa.

Ja turisti-infosta sain upean kartan!

Me asutaan tuolla vihreän ristin kohdalla suurinpiirtein.