Ei tänäänkään.

Miksi päivät ei nyt suju, miksi ne tuntuu tyhjiltä, eikä mihinkään osaa tarttua?

lenkki

Miraclehouse

Blogiystäväpäiväkirja

Teen vielä kolmannen postauksen tälle päivälle, jos se vaikka auttais ja ystäväpäiväkirjathan oli ja on parasta eikö vaan. Lisää niitä. Kukaan ei ikinä haasta mua mihinkään, mikä on harmi, toki voisin napata niitä mukaani tuolta kun tulee vastaan, mut nyt mut erityisesti mainittiin, joten kiitos Minna haasteesta ja täältä pesee!

Bloggaajan nimi: Virva tai Chido, riippuen maasta ja kielestä.
Blogin nimi: Hupenyu

Ikä/ Blogin ikä: Oma ikä 42v., blogin ikä vajaa vuosi. Tätä.

Aikaisemmat blogit: Monta muuta blogia on aiemmin ollut myös, mutta jos joku on niistä kiinnostunut, niin linkkailen. Ne kertoo lähinnä vaan enemmän tavoista ja uskomuksista täällä, en ikinä paljastanut mitään.

Miksi aloitit bloggaamisen? Mä rakastan kirjoittamista, joten se tulee sen puoleen automaattisesti. Tämän kyseisen blogin kohdalla toivoin, että se olisi auttanut pääsemään vähän helpomalla ahdistuksen suhteen, kun purskautan kaikki ulos, mutta samassa suossa edelleen mennään.

Mistä aiheesta postaat mielelläsi? Mä kirjoitan varmaan eniten tästä ahdistuksesta ja pstd:sta ja mitä kaikkea se aiheuttaa ja miten se näkyy mun elämässä. Ja toki sit ihan tätä normaalia elämää täällä, tietysti Afrikka-asioita, mitä teen (jos jotain joskus tapahtuu) jne.

Mistä aiheesta et postaa mielelläsi? Joo, mäkään en mielelläni kenestäkään ulkopuolisesta, mutta teen sitä silti, koska on tiettyjä ulkopuolisia, jotka vaikuttaa mun elämään niin paljon, että jos jätän ne pois, niin en voisi kertoa juuri mitään. Mutta tämä koskee siis enemmän sitten tietysti heidän henk koht elämäänsä, se on eri asia kuin se, miten heidän toimintansa vaikuttaa muhun ja mun ahdistuksen kanssa elämiseen.

Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan? Tällä hetkellä en kovinkaan paljon. Tää on paikka, jonne purskautan kaikki ulos ja en jaksa välittää, jos tämä ei näytä kauniilta tai tekstiä on vähän tai se on sekavaa tai jotain muuta. Tää on mun elämästä kertova blogi ja sen mukaan mennään. Kuvia yleensä haluaisin lisätä antamaan vähän väriä ja niitähän mulla toki riittää ja niiden suhteen en ole kovin kriittinen, koska tiedän, että saan täältä paljon kivoja kuvia, onhan tämä niin kaunis maa.

Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana? No, stressiä tietysti siitä, että löytyisi sopiva uusi koti, kun tästä ei tullutkaan sitä pysyvää niinkuin luvattiin. Ahdistus on aina mukana, se kulkee tuolla sisuksissa möykkynä, mutta ei sekään kai ole mitenkään kulissien takana. Kulissien takana tapahtuu ehkä enemmän semmoista ei niin hyväksyttyä ahdistuksentappoa, mitä en aina kirjoita, mutta joskus se tulee esille. Kulissien takana kannan myöskin kotiin 10 kg perunasäkkejä ja kissanhiekkasäkkejä, käytän noita ns. laittomia takseja, normaalia kauppatoimintaa siis, kulissien takana istun ilman alushousuja hellemekossa koneen vieressä ja mietin, että mikä vois nyt auttaa tähän tilanteeseen ja oloon. Kulissien takana en osaa juoda tarpeeksi, kulissien takana makaan joskus peiton alla vain odottamassa vettä. Mutta onko ne kulissien takana? Ehkä ne tulee kuitenkin ulos. Vaikea kysymys siis. 

Blogin kautta olen saavuttanut: En tiedä. Lukijoita kaiketi on, mutta harvoin saan kommentteja. Olisi kiva saada joskus tukea tuntemuksille tai sairauksilleen, mutta ymmärrän, että sitä on vaikea ymmärtää. Mutta olen saanut kirjoitettua kaiken ulos, kaiken sen, mitä mulle on tehty ja kuinka sen jälkeen sekosin itse ihan totaalisesti. Olen saanut ulos kaiken hullun mitä olen tehnyt ihan vain ahdistuksissani. Kai se on saavutus kuitenkin?

Blogisalaisuutesi: Ei ole salaisuuksia.

Suosikkisovellukseni: Instagram on ihan mun ehdoton. Jos on paha olla, niin usein siirryn sänkyyn vain selaamaan instagrammia. Whatsapp on hyvä pitää yhteyttä suomituttuihin, joten se on tietysti yksi. Sportstracker. Ei sillä, että haluisin prassailla tekeväni jotain, vain se on todiste itselleni, että olen pystynyt johonkin.

Lempibloggaajasi: Mun lempiblogit on kännykän lukijassa, joten katsotaanpa. Moottoritiellä on puuma, Gili Trawanganilla asuva "hullu kissanainen", jonka tyylistä kirjoittaa pidän plus tietysti se, että hän on myös ulkosuomalainen ja ne kissat. Respect! Tuulitunnelissa, normaalia arkielämää ja samoja fiiliksiä usein kuin itselläkin. Tasapainoilua ja tassunjälkiä, ystävä ja myös tuki. Lisää saa tarjota, vaikka pää tällä hetkellä keskittyykin aika lailla omiin asioihin. Luen toki tosi paljon myös muiden ulkosuomalaisten blogeja, mutta lapsettomuuden takia on vaikea lukea hyvin monia niistä, koska niissä on aina lapsia ja jos blogi on vain lapsielämästä, niin en pysty. Joitakin poikkeuksia on, mutta niissä on sitten myös sitä paikallista väriä mukana.

Mikä erottaa blogisi muista blogeista? No, ehkä se, että bloggaan tavallisesta (jos nyt ahdistus/pstd-elämä voi sitä olla)elämästä eteläisessä Afrikan maassa, joka on tällä hetkellä aika kriisitilanteessa.

Paras blogimuistoni: Ei ole nyt mitään erityistä jäänyt mieleen.

Kenet haastan mukaan? Mintti! Jaksamisesi mukaan toki. Ja muutenkin kuka tahansa saa tarttua tähän jos haluaa.

Kiitos ja kumarrus.

By the way..

Multa saa sit AINA kysyä ihan mitä vaan, mulla ei oo aiheita mistä en vois puhua tai en haluais puhua, joten sitä ei tarvitse pelätä. Eikä ole tyhmiä kysymyksiä jne. Tämä vaan pienenä disclaimerina tähän. Mun touhut saattaa tuntua joskus hyvin sekavilta (koska olokin on sitä), joten mua ei todellakaan haittaa tarkentavat kysymykset ja kommentteja saa noin muutenkin heittää, jos tuntuu, että haluat kommentoida jotain. En ota (täällä blogissa) itseeni mistään mitä olen itse kirjoittanut ja sanonut ja jos sitä haluat kommentoida ja kritisoidakin kenties.

Aamun shokkitila

Mähän herään yleensä aina siihen tunteeseen, kuin joku ois lyöny mua moukarilla päähän ja kaikki hermot menny shokkiin. Niin tänäänkin "aamulla" (itseasiassa se oli jo puolipäivä, mutta olin juuri herännyt, koitin jotenkin saada itseäni turvassa peiton alla kasaan), kun Thelma koputti oveen ja kyseli, että jos voisin kerätä pyykkini narulta, et paikallinen ZBC (Suomen yleä vastaava) on tulossa käymään. Voisin laittaa sit kosteat myöhemmin takaisin narulle. (No niitä ei sit hirvees ees ollut, aurinko kuivattaa aika nopsaan tällä hetkellä).

Mut nyt istun tässä pelkkä hellemekko päällä, mietin, että mitä hemmettiä mun pitäis tehdä, syödä (nälkä kai on?), juoda (jano, mut en osaa ikinä pitää itteeni kunnossa juomisen suhteen, juon AINA liian vähän, se on ollut mulla ties mistä asti, 20 vuotta tai jotain), tehdä jotain yhden ahdistushaasteen suhteen, tehdä unelmakarttaa kämpästä jonne haluaisin muuttaa (tai siis kun pitäis muuttaa), yrittää parannella lävistystä, joka otti itteensä tästä pölystä ja hikoilusta (se otsan microdermal), kirjoittaa kirjeitä, mitä ihmettä mun pitäis tehdä??? Oon vaan edelleen ihan moukarinlyömä ja normaalisti se olis menny aika pian ohi peiton alla, mut nyt mut pistettiin huhkimaan pyykkien kaa ja se jäi jotenkin päälle.

Kissalla oli hepuli, kunnes se siirtyi vaatekaapin päälle nukkumaan. Jos se ei olis made in Africa, niin menisin perässä,

Anteeksi, ettei nyt oo mitään järkevää sanottavaa. En ees tiiä miks se ZBC on tänne tulossa, tolla galleriallako se meinaa pröystätä?? Hyvän tähen, en jaksais. Munhan piti auttaa siellä galleriassa, sitähän varten se mun perässä juoksi ja tarjos tätä paikkaakin, mut kaikki kaatui sitten kaasuhellaan. KAASUHELLAAN. :D En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Voihan vesi!

Koska tällä tontilla nykyään säästetään kaikessa, niin nyt olen sitten vetänyt viikon cardion ihan vaan vesiasioilla. Eli kantanu vettä ulos saaviin, täyttäny ämpärit, pessy pyykkiä (joo, jopa sen jota aviopuolisoksi vielä valitettavasti tituleerataan), tiskannu ja mitähän kaikkee muuta vielä. Ja niin toki siis pessy itteni kunnolla kans, kun aamulla ei ollu miehen jäljiltä kuin jämät ja täällähän on jalat/nilkat/jalkapohjat aina likaisena, kenkätilanteesta riippuen.

Että ei mulla muuta tällä kertaa. Tosin tuntuu, et oon muutenkin kuiva kuin mikä, siis huulet ja kaikki, ehkä se kuuden tunnin oksentaminen ei sit oo kovin jees meikäläisen kohdalla kun en meinaa osata juoda edes silloin kun on jano. Mutta nyt on ainakin vesipullot täytettynä, että vähän aikaa taas pärjää, huulirasvaa pitää vissiin laittaa kunhan oon vetässy vielä toisen lasillisen vettä ennenkuin rasvaan jalkapohjat, laitan niihin villasukat (joo, niissä tulee nyt jo kuuma, vaikka on vasta kevät, muttakun ohuemmat sukat on narulla just nyt) ja meen lepuuttaan selkää. Ehkä se vedentulokin on nyt loppunu/lopetettu, eikös se niin mee.

Oli tossa haaveena, et jos se yks vanha kolmio ois vapaana, mut siinä on vaan vuokra senverran paljon, et sais vähän itekin tuoda toi herra rahaa sitä vuokraa varten. Tosin tiedä tuosta onko se ees vapaana. Mut sit ois vapaana se mihin en saanut edes nettiä eli se on no no jo pelkästään netin takia, not to mention siks, että sinne tuli vaan kaupungin vesi 1-2 päivää viikossa, oli jatkuva juomaveden raahaus, kylppäri oli pimeä loukko ja anteeks vaan, mutta mun henkinen puoleni ei kestä sitä, et joudun kolkuttelemaan joka hemmetin kerta porttia kun haluan lähteä jonnekin, koska puutarhuri oli ainoa, jolla oli avain. Plus että se kämppä oli kaiken lisäks vielä niin kostea, et mun vaatteet alkoi homehtua, vettä tippui sänkyyn katosta, keittiötä ei saatu mitenkään järjestymään ja mun piti vielä tiskata vessassa kaiken lisäks. Että juup ei sitäkään. Ja sit oli vielä joku kolmas, jossa oli sama homma veden suhteen eli vaan kaupungin vettä. Nope. En jaksa sitä juomavesishowta, plus sitä, et on vähän sama kuin täällä, et peset pyykkiä sit silloin kun sitä vettä tulee. Ja tosiaan se yks kostea loukko oli oikeesti kostea, en yleensä kuivaa alusvaatteita ulkona, vaikka ei se kai ketään haittais, mut tosi tosi harvoin näkee kenenkään alusvaatteita narulla, joten oon päätelly, et se on vähän no no. Jakun viritin narun sinne kylppäriin, niin nehän ei kuivunu viikossakaan. Että siitäpä voi päätellä jotain.

Nyt sitä vaakatasoa, ehkä mun ahinpoistochallenge on tältä osaa suoritettu, vaikka se ei ollutkaan sitä mitä sen virallisesti näin toisena päivänä olisi pitänyt olla. Ainiin ja nyt vois ottaa lääkkeet, aamulla en ottanu, kun oli tuota köh vielä eilisestä aika lailla päällä.

Ruokamyrkytys ja lääkärireissu

Sain jostain ihmeestä ruokamyrkytyksen ja oksensin koko viime yön kolmeen asti. Sen jälkeen nukuin vähän siten sun täten, aina kun ei ollut liian huono olo. Tuntui, että tuli kolmen päivän ruoat ulos. Ja sit mulla oli vielä viekkarit Lyricasta ja vasta tänään ke pääsi lääkäriin kun oli 2 vapaapäivää välissä.

Olipa muuten rankka reissu kävellä ylös ja sitten näytin keskisormea miehelle, joka juoksi bensakanisteri kädessä johonkin puskaan ja heilautti kättä. Lääkäri oli tunnin myöhässä ja mä olin 20 minuuttia ajoissa, makasin kaksin kerroin siellä tuolilla. Mut sit se onneks tuli ja sain reseptini ja hain lääkkeeni ja kävelin postille, tsekkasin lokeron, vaikka tiesin, et siellä ei olis mitään, kun just pyhänä sen tarkistin, mut pääasiallinen syy oli vetää pienet överit saamistani lääkkeistä.

Kotimatka oli jo helpompi, mies istui kyllä siellä rivissä muiden kanssa, mutta en katsonut näkikö vai ei. En jaksanut välittää. Kotona olin vielä aika wtf-tilassa, mut sit vaan aloin siivomaan, petasin kunnolla, kun sänky oli ihan sekaisin, lakaisin lattian, kävin polttamassa henk koht papruja vuokranantajan grillipaikalla ja puhuin sen kaa varmaan puol tuntia miehistä. Eli sain nyt vähän näytettyä sille, et mua ei paljon hetkauta sen  ja pääsin eroon pelosta sitä kohtaan.

Nyt on aika sekava olo, mutta koitan tänne nyt tän saada kasaan. Kuvia en tänään ottanut, mutta jotain ehkä kaupunkireissulta eli maanantain solttupoikareissulta. En tiedä miten se video tuli.

Kävin aamulla ensin lenkillä. Jee!

Park Street on muuttunut kirpputoriksi.

Copacabana bus terminus.

Jätskiä odotellessa.

Tonne piti mennä!!

Keskuspuistosta.

Se solttupoika.

Heroesday