En jaksa nyt miestä tänne mun rauhaani, oon väsynyt. Narsistinen vuokranantaja ei muka huuda, mut kyl vaan sitä tänään kuuntelin hänen puoleltaan. Oon väsy, koska pitäisi etsiä se kämppä, mies ei usko puhetta ja kertoo vaan valeita. Lääkkeet loppuu niin pian,etten voi hakea niistä apua. Sängyllä aivotonna jumissa instassa ja facessa. Älä tule tänään, en jaksa. Menisit jo kokonaan pois. Sun takia olen nyt sairas.
Saturday, 11 August 2018
Friday, 10 August 2018
Thursday, 9 August 2018
Wednesday, 8 August 2018
Väsymys
Postaan kännystä ja epäilen ettei ne oo vielä vuosienkaan jälkeen saanu kuvapostausta. Joten lyhyt tilannetiedotus. Ei vettä tänään. Kaupoilla käyty. Ruokaa tehty. Kuvia kamerassa ja videoita myös, jotka haluaisin julkaista jossain. Mut tänään ei sitä tullu mistään mitään. Valtava väsy ja jalkapohjiin sattuu. Ja niin. Kukapa oli kaupoilla mut ei näkynyt kotona. En edes tervehtinyt kadun toiselta puolelta.
Tuesday, 7 August 2018
Putkimies
I had to be a plumber again too, as didn't she say last time that she's not doing anything next time something gets broken. So the fixed somehow wire or piece of shoe lace got broken from the toilet seat and it didn't flush. But I made a new one. Didn't want to say anything to her.


kkk ok dont worry yourself you are strong you can go past such hurdles
Monday, 6 August 2018
Rastarouva
Vuodenvaihteessa mua etsi kovasti miehen tuttu, joka oli ollut naimisissa saksalaisen kanssa ja halusin nyt tavata mut, että voisin auttaa häntä galleriatoiminnassa ja jopa laittaa omia kuvia seinälle. Lopulta tammikuun alkupuolella hän vihdoin löysi mut, toi mut tänne ja esitteli paikkoja, tarjoili kaljaa, kertoili mitä tykkäisi mun tekevän täällä jne. Kerroin itse hänelle, että etsimme uutta asuntoa, jossa olisi oma kylpyhuone. Tarinat jatkuivat, kerroin ahdistuneisuushäiriöstäni, PTSD:ni ja ongelmista mieheni kanssa.
Yhtäkkiä hän halusi tarjota tätä, missä nyt asumme, meidän käyttöömme, tietysti sillä maksimivuokralla, jonka olin sanonut. Rakastuin mökkiin ja olin tosi innoissani muuttamassa tänne.
Muutimme tammikuun lopussa ja ensimmäiset 5 kuukautta meni tosi hyvin, hän auttoi mua miehen kanssa, kun tarvitsin apua, hän oli henkilö, johon voin luottaa. Mulla oli tosi pahoja kausia, mutta silti hän auttoi, puhui miehelle, kiskoi mut pois, kun aloin potkia miestä hänen oltuaan pois pitkään jne.
Vuokraan (joka oli korkea tämänkokoisesta asunnosta, mutta emme valittaneet), kuului sähkö ja vesi.
Yhtäkkiä tulikin viesti, että hän haluaa meidän (ja hänen seinänaapurinsa) maksavan sähköstä, hän oli vaihtanut prepaidiin ja se tuli kuulemma kalliimmaksi. (Hän itse myöhemmin väitti, että hänen siskonsa poika oli maksanut sähkön tähän asti, en tiedä miksei enää, mutta kieltäytyi kuitenkin kertomasta mulle kuinka paljon sähkö oli maksanut siihen asti kunnes tämä muutos tapahtui.) Okei, se oli vielä ihan jees, mutta sitten alkoi tulla jatkuva vaatimus siitä, että pitäisi ostaa kaasuhella, että jos mä olen yhtäänkään environmentalist, mun pitäis ymmärtää tää ja että en sitten oikeasti ole, jos en pysty sitä kaasuhellaa hommaamaan.
Taas yhden vaatimuksen jälkeen laitoin hänelle viestin, että vuokraan piti kuulua alunperin sähkö ja että nytkun me maksamme tavallaan ekstraa, en pysty mitenkään ostamaan mitään kaasuhellaa. Tämä oli vielä whatsapissa. Sitten hän halusi, että hän haluaa puhua tästä mieluumin (ilmeisesti ettei jäisi todisteita...). Sanoin, että olen jo selittänyt miten asia on mun puolelta, mutta se ei ilmeisesti ollut riittävästä.
Lopulta hän tuli huutamaan oveni taakse (käytti tekosyynä tuota sähkötaulua, että pääsisi sentään lukitun oven sisäpuolelle, minä suljin oven tänne huoneeseen, ettei kissa pääsisi karkuun..). Sain kulla paljon valheita, paljon huutoa, paljon kaikkea ihan järjetöntä tahallaan väärin ymmärtämistä, hän kuulemma oli jo antamassa häätökirjettä, hän kuulemma haluaisi tämän tilan omaan käyttöönsä jne jne. Kun pidin ovea suljettuna, suojelin itseäni, olin sanonut, että en ahdistuksen takia pysty keskustelemaan asiasta nyt tämän enempää. Lopulta hän ryntäsi ovesta sisään, kissa ulos ja minä kissan perään. Kissa sylissä pitäen kuuntelin hänen huutoaan (joka ei kuulemma ollut huutoa). Hän tiesi, että olin halunnut vuokrata asunnon, josta ei tarvitsisi heti taas muuttaa jonnekin jonkun syyn takia, koska se ahdisti.
En osaa tätä nyt sen enempää selittää tähän, koska olen kai blokannut jo pahimmat pois, mutta sitten elokuun ensimmäisenä päivänä se häätökirje tuli. Eli se raha, josta hän ulisi, että ei riitä edes tämän tontin ylläpitoon, ei sitten ollutkaan niin tärkeä, hän ei mitenkään pysty käsitöillään korvaamaan sitä tällä hetkellä kolmeasataa, jota tästä maksamme.
Häädön syy ei oikeasti ole se, että hän haluaa tämän omaan käyttöönsä. Ei, se on vain se kaasuhella, jonka hän olisi halunnut meidän ostaa, muttakun rahaa ei ollut. Kai hän huvitteli, vaikka olikin ollut valkoisen kanssa naimisissa, että minulla kasvaa joku salainen rahapuu jossain, josta voin vain poimia seteleitä tarpeeni mukaan. Mutta hän ei voinut sanoa syyksi sitä, että "kieltäydyin" ostamasta kaasuhellaa, ei, en ikinä kieltänyt sitä, olin vain selittänyt sen tuhat kertaa, että miksi en sitä pysty juuri nyt ostamaan.
Eli se siitä, että hän halusi minut avuksi galleriaan (jossa ei muuten vieläkään tapahdu mitään), tai mitään muutakaan. Hänen piti saada olla se pomo, hän tuntuu minusta kovin narsisistiselta, ei se, että haluaa elää naisena oman elämänsä herrana, tarkoita sitä, että pitää jyrätä muut.
Netistä yritän katsoa juuri olisiko mitään vapaana, mutta ei ollut. Mies on pois 5-6 päivää viikosta ja vaikka kovasti lupasikin etsiä asuntoa, niin miten voin tietää mitä tapahtuu??
Joskus tuli viesti rastarouvalta, että vettä tulee aamuisin pari tuntia ja illalla pari tuntia. No onko sekään pitänyt paikkaansa? Ei ole! Vettä tulee satunnaisesti ja saan olla kytiksessä aka pitää yhtä vesihanaa auki koko ajan, että tiedän, koska sitä vettä tulee. Eilen sitä tuli. Täytin taas astiat valmiiksi. Huomasin, että puutarhuri kävi ihmettelemässä takapihallamme, että vettä tulee sisältä viemäreihin (ne on avoimia täällä eli jos lasken vettä keittiöstä, se tulee ensin putkea pitkin pihalle viemäriin menevään aukkoon. Arvatkaa vain kaksi kertaa tuliko tälle vainoharhaiselle ahdistusmielelle olo, että nyt kytätään sitäkin.
Hiukset olisi kiva värjätä, juurikasvu on jo aikamoinen. Haluaisin tehdä sen niin, että hanasta tulee vettä, koska sen huuhtelu vie aika paljon vettä ja kaiken lisäksi mä joudun vielä pesemään sen jälkeen vielä hiukset shampoolla plus tässä pituudessa hoitoaine on aika tärkeä myös.
Tämä oli varmaan aika sekava selitys, mutta tiivistelmänä, hän ensin ehdottomasti halusi mun apua täällä ja tarjosi ITSE tätä meille asuttavaksi (vieläpä ylihintaan) ja kun asiat eivät menneetkään niinkuin hän halusi, niin häätökirje. Tietää tasan tarkkaan mun ahdistuksesta, mutta ei näköjään tajua sitä, että se on ahdistuneisuushäiriö, ei mikä tahansa ahdistusoire, joita voi olla kenellä vaan. Tämä on sairaus, ei vain oire. Sitä hän ei näytä ymmärtävän.
Ei sillä, ainoa, että mun tulee ikävä tätä asuntoa. Tai sitä aikaa, kun vettä tuli hanasta ja kaikki oli hyvin, ihana kaislakatto, kylpyamme ja siisti kylpyhuone, tiskiallas ja ehkä vähän pieni, mutta silti suht toimiva keittiö. Rastarouvaan en voi enää luottaa ja se tekee tällä hetkellä mun toipumisyritykset vaikeaksi. Aina kun tulee sähkökatko, niin en voi tietää onko se sähköyhtiön vai hänen. Tämä jatkuva vesisekoilu saa mun pään sekaisin.
Että jos se meidän melkein 300 usd ei tulekaan tarpeeseen, vaikka siitä niin ulistiin, niin valetta oli sekin ulina. Ihan yhtä valetta, kuin miehen tarinat poissaoloistaan. Mieskin on ollut kaupoilla, olen nähnyt hänet siellä hänen näkemättä mua, mutta jos hän näkee, että näen hänet, niin kappas, jopas ilmestyi kotiin. En edes muista mitä se viimeksi selitti poissaolonsa syyksi. Niin vähän uskon niin tarinoihin, että ne katoaa mun päästä samantien.
Ja samoja tarinoita tuntuu olevan tämä rastarouvankin elämä. Hänen huutaessaan mulle ensin oven läpi ja sitten mun pitäessä vastahakoista kissaa sylissä ja jutellessa kissalle rauhoittavia, nappasin hänet kiinni ainakin kahdesta valheesta. Ja vaikka kuinka itse yrittäisi pysyä rauhallisena, niin ei vain pysty kun toinen huutaa valheita päin naamaa. Ja sitten kuulemma mun ahdistus poistuisi, kun vaan heittäisin miehen pihalle. No, miten hän kuvittelee, että mä teen sen, jos hän heittää meidän pihalle häätökirjeellään?? Jättää mut yksin siinäkin.
Keneen voin luottaa. (Ja ei, Suomeen en ole palaamassa. En saa Suomesta sitä, mitä täältä saan. Haluan vain päästä ja pystyä tekemään töitä, mutta nämä näköjään kaikki tahallaan haluavat, että vedän övereitä, satutan itseäni ja teen kaikkea muuta pahaa itselleni. Olenhan sen ansainnut, minähän tässä olen se paha, eivätkös he niin sano??)
Yhtäkkiä hän halusi tarjota tätä, missä nyt asumme, meidän käyttöömme, tietysti sillä maksimivuokralla, jonka olin sanonut. Rakastuin mökkiin ja olin tosi innoissani muuttamassa tänne.
Muutimme tammikuun lopussa ja ensimmäiset 5 kuukautta meni tosi hyvin, hän auttoi mua miehen kanssa, kun tarvitsin apua, hän oli henkilö, johon voin luottaa. Mulla oli tosi pahoja kausia, mutta silti hän auttoi, puhui miehelle, kiskoi mut pois, kun aloin potkia miestä hänen oltuaan pois pitkään jne.
Vuokraan (joka oli korkea tämänkokoisesta asunnosta, mutta emme valittaneet), kuului sähkö ja vesi.
Yhtäkkiä tulikin viesti, että hän haluaa meidän (ja hänen seinänaapurinsa) maksavan sähköstä, hän oli vaihtanut prepaidiin ja se tuli kuulemma kalliimmaksi. (Hän itse myöhemmin väitti, että hänen siskonsa poika oli maksanut sähkön tähän asti, en tiedä miksei enää, mutta kieltäytyi kuitenkin kertomasta mulle kuinka paljon sähkö oli maksanut siihen asti kunnes tämä muutos tapahtui.) Okei, se oli vielä ihan jees, mutta sitten alkoi tulla jatkuva vaatimus siitä, että pitäisi ostaa kaasuhella, että jos mä olen yhtäänkään environmentalist, mun pitäis ymmärtää tää ja että en sitten oikeasti ole, jos en pysty sitä kaasuhellaa hommaamaan.
Taas yhden vaatimuksen jälkeen laitoin hänelle viestin, että vuokraan piti kuulua alunperin sähkö ja että nytkun me maksamme tavallaan ekstraa, en pysty mitenkään ostamaan mitään kaasuhellaa. Tämä oli vielä whatsapissa. Sitten hän halusi, että hän haluaa puhua tästä mieluumin (ilmeisesti ettei jäisi todisteita...). Sanoin, että olen jo selittänyt miten asia on mun puolelta, mutta se ei ilmeisesti ollut riittävästä.
Lopulta hän tuli huutamaan oveni taakse (käytti tekosyynä tuota sähkötaulua, että pääsisi sentään lukitun oven sisäpuolelle, minä suljin oven tänne huoneeseen, ettei kissa pääsisi karkuun..). Sain kulla paljon valheita, paljon huutoa, paljon kaikkea ihan järjetöntä tahallaan väärin ymmärtämistä, hän kuulemma oli jo antamassa häätökirjettä, hän kuulemma haluaisi tämän tilan omaan käyttöönsä jne jne. Kun pidin ovea suljettuna, suojelin itseäni, olin sanonut, että en ahdistuksen takia pysty keskustelemaan asiasta nyt tämän enempää. Lopulta hän ryntäsi ovesta sisään, kissa ulos ja minä kissan perään. Kissa sylissä pitäen kuuntelin hänen huutoaan (joka ei kuulemma ollut huutoa). Hän tiesi, että olin halunnut vuokrata asunnon, josta ei tarvitsisi heti taas muuttaa jonnekin jonkun syyn takia, koska se ahdisti.
En osaa tätä nyt sen enempää selittää tähän, koska olen kai blokannut jo pahimmat pois, mutta sitten elokuun ensimmäisenä päivänä se häätökirje tuli. Eli se raha, josta hän ulisi, että ei riitä edes tämän tontin ylläpitoon, ei sitten ollutkaan niin tärkeä, hän ei mitenkään pysty käsitöillään korvaamaan sitä tällä hetkellä kolmeasataa, jota tästä maksamme.
Häädön syy ei oikeasti ole se, että hän haluaa tämän omaan käyttöönsä. Ei, se on vain se kaasuhella, jonka hän olisi halunnut meidän ostaa, muttakun rahaa ei ollut. Kai hän huvitteli, vaikka olikin ollut valkoisen kanssa naimisissa, että minulla kasvaa joku salainen rahapuu jossain, josta voin vain poimia seteleitä tarpeeni mukaan. Mutta hän ei voinut sanoa syyksi sitä, että "kieltäydyin" ostamasta kaasuhellaa, ei, en ikinä kieltänyt sitä, olin vain selittänyt sen tuhat kertaa, että miksi en sitä pysty juuri nyt ostamaan.
Eli se siitä, että hän halusi minut avuksi galleriaan (jossa ei muuten vieläkään tapahdu mitään), tai mitään muutakaan. Hänen piti saada olla se pomo, hän tuntuu minusta kovin narsisistiselta, ei se, että haluaa elää naisena oman elämänsä herrana, tarkoita sitä, että pitää jyrätä muut.
Netistä yritän katsoa juuri olisiko mitään vapaana, mutta ei ollut. Mies on pois 5-6 päivää viikosta ja vaikka kovasti lupasikin etsiä asuntoa, niin miten voin tietää mitä tapahtuu??
Joskus tuli viesti rastarouvalta, että vettä tulee aamuisin pari tuntia ja illalla pari tuntia. No onko sekään pitänyt paikkaansa? Ei ole! Vettä tulee satunnaisesti ja saan olla kytiksessä aka pitää yhtä vesihanaa auki koko ajan, että tiedän, koska sitä vettä tulee. Eilen sitä tuli. Täytin taas astiat valmiiksi. Huomasin, että puutarhuri kävi ihmettelemässä takapihallamme, että vettä tulee sisältä viemäreihin (ne on avoimia täällä eli jos lasken vettä keittiöstä, se tulee ensin putkea pitkin pihalle viemäriin menevään aukkoon. Arvatkaa vain kaksi kertaa tuliko tälle vainoharhaiselle ahdistusmielelle olo, että nyt kytätään sitäkin.
Hiukset olisi kiva värjätä, juurikasvu on jo aikamoinen. Haluaisin tehdä sen niin, että hanasta tulee vettä, koska sen huuhtelu vie aika paljon vettä ja kaiken lisäksi mä joudun vielä pesemään sen jälkeen vielä hiukset shampoolla plus tässä pituudessa hoitoaine on aika tärkeä myös.
Tämä oli varmaan aika sekava selitys, mutta tiivistelmänä, hän ensin ehdottomasti halusi mun apua täällä ja tarjosi ITSE tätä meille asuttavaksi (vieläpä ylihintaan) ja kun asiat eivät menneetkään niinkuin hän halusi, niin häätökirje. Tietää tasan tarkkaan mun ahdistuksesta, mutta ei näköjään tajua sitä, että se on ahdistuneisuushäiriö, ei mikä tahansa ahdistusoire, joita voi olla kenellä vaan. Tämä on sairaus, ei vain oire. Sitä hän ei näytä ymmärtävän.
Ei sillä, ainoa, että mun tulee ikävä tätä asuntoa. Tai sitä aikaa, kun vettä tuli hanasta ja kaikki oli hyvin, ihana kaislakatto, kylpyamme ja siisti kylpyhuone, tiskiallas ja ehkä vähän pieni, mutta silti suht toimiva keittiö. Rastarouvaan en voi enää luottaa ja se tekee tällä hetkellä mun toipumisyritykset vaikeaksi. Aina kun tulee sähkökatko, niin en voi tietää onko se sähköyhtiön vai hänen. Tämä jatkuva vesisekoilu saa mun pään sekaisin.
Että jos se meidän melkein 300 usd ei tulekaan tarpeeseen, vaikka siitä niin ulistiin, niin valetta oli sekin ulina. Ihan yhtä valetta, kuin miehen tarinat poissaoloistaan. Mieskin on ollut kaupoilla, olen nähnyt hänet siellä hänen näkemättä mua, mutta jos hän näkee, että näen hänet, niin kappas, jopas ilmestyi kotiin. En edes muista mitä se viimeksi selitti poissaolonsa syyksi. Niin vähän uskon niin tarinoihin, että ne katoaa mun päästä samantien.
Ja samoja tarinoita tuntuu olevan tämä rastarouvankin elämä. Hänen huutaessaan mulle ensin oven läpi ja sitten mun pitäessä vastahakoista kissaa sylissä ja jutellessa kissalle rauhoittavia, nappasin hänet kiinni ainakin kahdesta valheesta. Ja vaikka kuinka itse yrittäisi pysyä rauhallisena, niin ei vain pysty kun toinen huutaa valheita päin naamaa. Ja sitten kuulemma mun ahdistus poistuisi, kun vaan heittäisin miehen pihalle. No, miten hän kuvittelee, että mä teen sen, jos hän heittää meidän pihalle häätökirjeellään?? Jättää mut yksin siinäkin.
Keneen voin luottaa. (Ja ei, Suomeen en ole palaamassa. En saa Suomesta sitä, mitä täältä saan. Haluan vain päästä ja pystyä tekemään töitä, mutta nämä näköjään kaikki tahallaan haluavat, että vedän övereitä, satutan itseäni ja teen kaikkea muuta pahaa itselleni. Olenhan sen ansainnut, minähän tässä olen se paha, eivätkös he niin sano??)
Sunday, 5 August 2018
Musta tuntuu tältä.
Siellä lukee pidä portti suljettuna, mutta ihmiset voivat silti kulkea siitä miten haluavat. Minä en.
Saturday, 4 August 2018
Magetsi nemwura (sähköt ja vesi)
Aamulla en saanut itseäni lenkille. Oli liian kylmä tulla pois peiton alta. En kestänyt sitä. Sitten huomasin, että vettä tuli ja hoidin tiskit, täytin wc-säiliön, hammasmukin ja yhden ämpärin. Huomasin, että puutarhuri tsekkaili, että multa tulee vettä (se näkyy ulos, täällä ei ole mitään suljettua systeemiä). Miksi? No, sainpa ahin siitä sitten. Ja sitten lähti sähköt. Enkä tietysti voinut olla varma, että onko se siksi, että prepaid on loppu vai onko se vain zesan juttu. Ilmeisesti zesan, koska nyt se on takaisin. Päivän ainoa ruoka on tulossa.
Olisin halunnut juosta, pää tiesi, että se olisi hyvä keino. Mutta oli liian kylmä aamulla, en saanut itseäni pois peiton alta vaihtamaan juoksuvaatteita. Plus sitten kuulin vuokranantajan ääntä pihalta. En kyennyt näyttämään, että hänen häätökirjeensä ei vaikuttanut muhun mitenkään, joten en mennyt. Se olisi auttanut.
Nyt on pientä överiä menossa plus drinkkejä ja ruokaakin tulilla. Nälkä. Trangiaan ei olisi ollut nestettä, joten olisin syönyt sitten vain porkkanoita, koska en olisi kyennyt lähtemään ostamaan lisää. Onneksi sentään rahaa siihen olisi ollut.
Stressaa ihan hirmuisesti löytää sopiva kämppä ja kun haluaisin sen vihdoin olevan sellainen, ettei tule draamaa kenenkään suunnalta ja että voisin tehdä siitä turvallisen pesän itselleni. Koska miestä en laske siihen mukaan. Mulla on suunnitelma sekä sen (ex? tod näk ei) tyttöystävän suhteen, että sitten seuraavaksi miehen suhteen, mutta niiden toteuttaminen ahdistuneisuusoireyhtymän ja pstd:n kanssa onkin sitten toinen juttu. Mutta onneksi sentään on suunnitelma. Ja lääkäri (ainakin yksi), joka on luvannut auttaa.
Philtrumin hain to. Ajattelin ja naureskelin, että ei nää ikinä mulla mihinkään turpoa, että turhaa tommonen pitkä tappi, kuin yksisarvinen. No tääpä turpos ja nyt se näyttää siltä miltä haluaisin sen näyttävän ja miltä sen sitten pitää näyttää. Onneksi se ei ole kipeä.
Tämmöistä kaaosta täällä keskiviikkona, kun kaupungilla kuoli useampi ihminen sotilaiden luoteihin ja ihmiset pakenivat sieltä ja tukkivat tietysti tiet.
Olisin halunnut juosta, pää tiesi, että se olisi hyvä keino. Mutta oli liian kylmä aamulla, en saanut itseäni pois peiton alta vaihtamaan juoksuvaatteita. Plus sitten kuulin vuokranantajan ääntä pihalta. En kyennyt näyttämään, että hänen häätökirjeensä ei vaikuttanut muhun mitenkään, joten en mennyt. Se olisi auttanut.
Nyt on pientä överiä menossa plus drinkkejä ja ruokaakin tulilla. Nälkä. Trangiaan ei olisi ollut nestettä, joten olisin syönyt sitten vain porkkanoita, koska en olisi kyennyt lähtemään ostamaan lisää. Onneksi sentään rahaa siihen olisi ollut.
Stressaa ihan hirmuisesti löytää sopiva kämppä ja kun haluaisin sen vihdoin olevan sellainen, ettei tule draamaa kenenkään suunnalta ja että voisin tehdä siitä turvallisen pesän itselleni. Koska miestä en laske siihen mukaan. Mulla on suunnitelma sekä sen (ex? tod näk ei) tyttöystävän suhteen, että sitten seuraavaksi miehen suhteen, mutta niiden toteuttaminen ahdistuneisuusoireyhtymän ja pstd:n kanssa onkin sitten toinen juttu. Mutta onneksi sentään on suunnitelma. Ja lääkäri (ainakin yksi), joka on luvannut auttaa.
Philtrumin hain to. Ajattelin ja naureskelin, että ei nää ikinä mulla mihinkään turpoa, että turhaa tommonen pitkä tappi, kuin yksisarvinen. No tääpä turpos ja nyt se näyttää siltä miltä haluaisin sen näyttävän ja miltä sen sitten pitää näyttää. Onneksi se ei ole kipeä.
Tämmöistä kaaosta täällä keskiviikkona, kun kaupungilla kuoli useampi ihminen sotilaiden luoteihin ja ihmiset pakenivat sieltä ja tukkivat tietysti tiet.
Se philtrum eka. Tuo tuossa huulen yläpuolella, joka ei tiennyt. Vaihdoin smileyn siihen.
Oh kombit kombit kombit.
Onneksi siviilitkin auttavat, jos ihmiset eivät enää jaksa seurata liikennevaloja, kun liikenne on jo muutenkin sekaisin.
Friday, 3 August 2018
Krokotiili jatkaa.
Pressanvaalitulokset selvillä. ED Mnangagwa aka garwe jatkaa pressana seuraavat viisi vuotta. Jos muistan oikein niin. 50.5% äänimäärällä eli juuri yli sen 50%. Chamisa sai muistaakseni n. 44%. Että näin.
Sen kunniaksi kuvaa keskiviikolta. Ilme kertonee kaiken.
Sen kunniaksi kuvaa keskiviikolta. Ilme kertonee kaiken.
PS. Sain lakaistua. Putkimieheksikin piti ruveta, kun wc-pöntöstä katkesi joku hätävaraviritys ja tein sinne sitten uuden hätävaravirityksen miehen hylätyn (? :D) kengän kengännauhasta. Kestäköön seuraavaan asti.
Thursday, 2 August 2018
Syön porkkanaa. Ja tämä myös.
Oon ihan hemmetin puhki. Oon aloittanu tämän tapa ahdistus edes kerran päivässä-proggiksen vähän liian lujaa ja vaikka tää allamainittu olikin tosi jees, niin nyt oikeesti raadottaa.
Ja onneks olin kävellen, koska kaupungissa oli vaalienjälkeinen mellakka ja ammuskelua by the soldiers ja nyt on vielä vähän epäselvää että 3 vai 6 kuollutta. Ja kaupungin ulosmenotiet oli tätä luokkaa ja niiden väliset kadut myös, mä kävelin lähes koko matkan ts. ehkä 5 km tietä, joka näytti tältä ja tämä oli siis ns. sivukatu. No okei, se katu, joka johtaa myöskin lentokentälle, että ei nyt ihan mikä tahansa sivukatu, mutta silti. Kun pääväylät on tukossa niin minkäs teet ja kukaan ei tottele liikennevaloja. Kummassakin ohittamassani liikennevaloristeyksessä oli ihmisiä ohjaamassa ts. toisessa poliiseja ja sotilaita ja toisessa ihan vaan siviilejä (jotka onneks tekee tätä muuten, jos alkaa näyttää liian villiltä!)
Joten keskusta on no go mulle nyt sit niin kauan kun selviää, että siellä on taas rauhallista. Tänään kävelin kuitenkin taas 5 km yhteen suuntaan vaihtamaan smileyn philtrumiin (joku itsensäsatuttamiskeino pitää olla sallittu.... krhm. Vaikka eipä tuokaan juuri muuta kuin nippas, nyt vähän tietysti tuntuu, että jotain on rei'itetty, mutta niinhän sen pitääkin) ja sitten kävin siellä kaupassa myös. Olipa kiva kantaa 2 muovikassillista kamaa kotiin (mukana myös jo miehen pojalle koulutarvikkeita tosi ennakkoon syyskuun alussa alkavaa kolmatta jaksoa varten ja miehellekin jotain), kun tuon suluissa mainitun jälkeen miestä ei sit taas näykään kotona. Ei sillä, on väsymyskin sitä luokkaa, että ihan sama. Johan tää oli parannusta viime viikkoon.
Koitan myös kirjoittaa siitä kuinka eräs rastarouva tuntuu olevan hyvin tuulellakäyvä ja nyt sitten pamahti häätökirje. Ei sillä, uutta oltiinkin jo hakemassa, kun mielivalta ja rahastus alkoivat käydä liian kovaksi, mutta tämä tarina on ehkä hyvä koota jotenkin kasaan, koska se alkoi jo tammikuussa ja on ehkä jäänyt vähän sekalaisesti muun sälän joukkoon. Tämän kirjoitan sittenkun silmät pysyy senverran auki, että näkee kunnolla mitä kirjoittaa ja sormetkin jaksaa painella niitä läppärin kevyitä nappuloita.
Cheers! Palataan! Nyt meen kokeilemaan miten kivuliasta on hammaspesu (eihän sen pitäis olla, mutta kokeillaan.)
PS. Kuka viittis tulla lakaisemaan lattiat? Paukut on loppu.
Subscribe to:
Posts (Atom)
